Rovaniemeläisen kirjastotoimenjohtajan sananvapaussota ei ole ainoa laatuaan Suomessa. Vaikka edelleenkin vain äärettömän pieni osa virkamiehistä uskaltaa avata suunsa ja kertoa asioista oman näkemyksensä, on heitä jostain syystä viime aikoina ollut selvästi aiempaa enemmän. Kriittisiä puheenvuoroja on kuultu niin verohallinnosta, oikeuslaitoksesta kuin kunnallishallinnostakin.
Yleensä tästä rohkeudesta ei koidu henkilölle itselleen mitään hyvää: työnantajan kritisoimista katsotaan karsaasti ja seurauksena on uhkailuja, työpaikkakiusaamista, ylikävelyä tai jopa lopputili. Ja jos ei potkuja tule, niin ainakin pahoja lommoja uraputkeen.
Tavallista on, että arvostelun esittäjä leimataan vainoharhaiseksi. Viimeksi tämän sai kokea verohallintoa kritisoinut Mikkelin verotarkastaja, jonka mukaan verohallinto toimi erään paikallisen talousrikoksen yhteydessä kuin rikollinen organisaatio. Verohallituksen pääjohtaja kommentoi tapausta julkisuudessa toteamalla, ettei ole alaistensa psykiatri.
Virkamiehillä on vallankäytön epäkohtien julkistamiseen sama sananvapaus, joka perustuslain mukaan on muillakin kansalaisilla. Käytännössä sitä rajoittaa varsin tehokkaasti tieto, että virkamies voidaan irtisanoa virastaan, jos katsotaan, että vallitsee luottamuspula ja työntekijän lojaalisuus työnantajaa kohtaan on kärsinyt.
Sananvapauden rajoittaminen tukee myös niin sanottua hyvä veli -järjestelmää. Tunnettu ihmisoikeusjuristi, edesmennyt Matti Wuori totesi aikoinaan, ettei Suomessa ole rahakorruptiota vaan hyvä veli -korruptio. Asiat sovitaan kaiken maailman porukoissa, joissa palveluksesta seuraa vastapalvelus. Se, joka uskaltaa kähminnät paljastaa, saa sen varmasti tuntea nahoissaan.
Eräässä eteläsuomalaisessa kunnassa yritettiin lahjoa kunnanjohtaja. Tämä ei lahjontaan suostunut ja toi asian julkisuuteen nimiä mainitsematta. Mitä tapahtui: syylliset tunnistivat itsensä kunnanjohtajan puheista ja käynnistivät verkostojensa avulla prosessin, jonka seurauksena kunnanjohtaja erotettiin. Asiaa puidaan nyt oikeudessa.
Politiikka ja paikallinen valtapeli tuo oman värinsä virkamiesten työympäristöön. Sopimattomia puhunut totuudentorvi saa niskaansa kunnanvaltuuston tai -hallituksen vihat. Kuvaan tietysti kuuluu, että asiaan on äärimmäisen vaikea puuttua ulkopuolelta.
Ei ole harvinaista, että asiaa yritetään paikata "tiedotusstrategialla", jonka perimmäinen tarkoitus ei suinkaan ole parantaa kunnan viestintää vaan päinvastoin tukkia niiden suut, jotka asioista jotakin tietävät.
Virkamiehen sananvapauden turvaaminen on monella tapaa välttämätöntä. Tärkein peruste on tietenkin se, että hallinnot epäkohdat saattavat muutoin jäädä pimentoon. Toisaalta jos asioista puhutaan avoimesti, ei juoruaminen ja supsuttelu saa valtaa kuten vaikenemisen ilmapiirissä.