Valmentaja seisoo kentän laidalla. Hetken hän on aivan hiljaa, silmä seuraa tarkasti pelaajien otteita kentällä.
Sitten hänen voimakas eläytymisensä pelin tapahtumiin kuuluu kentälle ja katsomoon.
"Hyvä Juse, muista syötöt huolellisesti. Eikka ja Letku, linja nopeasti ylös. Mainiota Teme, juuri noin, laidan kautta, hienoa."
Valmentaja Rauno Ojasen sydän on jalkapallon kokoinen, muotoinen ja värinenkin. Huippupelaajaa hänestä ei tullut koskaan, mutta kipinä jalkapalloon roihahti liekkeihin valmentamisen myötä.
"Pelaajaurani loppui liian varhain, kesken kaiken, ja näissä on syy", Ojanen sanoo ja kopsauttaa kevyesti kumpaakin polveaan. "Olin hyvän matkaa alle kolmekymppinen, ja molemmat näistä oli operoitu jo kolme kertaa."
Kovat tuomiot lääkäriltä ja Armstrongilta
Ojanen muistelee aktiiviuransa viimeistä "ammattilaiskesää" Rovaniemellä.
"Se päättyi polvivammaan, jälleen kerran. Talvella joukkueen valmentajaksi nimetty Keith Armstrong soitteli ja kysyi halukkuuttani jatkaa pelaamista Rovaniemellä. Kerroin hänelle, mitä Oys:ssa lääkäri oli minulle sanonut: "Kroppa on kaksikymppisen, polvet kuusikymppisen."
"Is that so. They´re starting to be in the same shape as the face" (Vai niin. Nehän alkavat olla samassa kunnossa kuin miehen naamakin), oli Armstrong virnistellyt Ojaselle.
Armstrongin tylystä tuomiosta on kulunut lähes 20 vuotta, Ojanen, kohta 43, istuu Heinäpään palloiluhallin katsomossa, hieraisee polveaan ja vakuuttaa miesten välien olevan loistokunnossa.
"Kai minulla on samanlainen huumorintaju sen Armstrongin papan kanssa."
Ojanen sanoo, ettei hän ole enää vuosiin pystynyt juoksemaan normaalisti. Nivelrikkopolviaan lukuunottamatta hän on kuitenkin hyvässä lyönnissä.
"Käyn kolme kertaa viikossa aamuisin ennen töihin menoaan vesijuoksuharjoituksissa. Siinä tämän salaisuus", Ojanen selvittää hieman ylpeänä ja sipaisee kohtaa, jossa useimmilla suomalaisilla keski-ikäisillä pönöttää vatsa tai vähintään kumpuaa sen lupaava alku.
"Vesijuoksu on tehokasta liikuntaa. Eikä polviin tule kipua, koska isku on sopivan pehmeä."
Positiiviseen peliin
ja ajatteluun
Jalkapallo on Ojasen intohimo. Hän haluaa kehittää pelaajiaan. Valmentajan työtään hän ei tee siitä saatavien kulukorvausten takia.
"Ylivoimaisesti tärkeintä ovat nämä pelaajat. Koen itse aikanaan nuorena poikana saaneeni hyvät lähtökohdat elämääni juuri siitä sosiaalisuudesta, vahvasta yhteishengestä ja yhdessä tekemisen reilusta meiningistä, joka joukkueissa oli. Sitä samaa haluan antaa näille nuorille."
Ojaselle on tärkeintä, että pelaajat menevät yksilöinä ehyesti elämässään eteenpäin.
"Se on tuhat kertaa tärkeämpää kuin joukkueen menestyminen. Tuli pelissä sitten voitto tai tappio - se ei paina siinä puntarissa, ei edes puupennin vertaa."
Ojanen myöntää ohjaavansa peliä kentän laidalta joskus äänekkäästikin.
"Pyrin kannustamaan pelaajia positiiviseen peliin ja positiiviseen ajatteluun. Huudan kentälle "juuri tuolla tavoin", enkä "ei noin". Löysäilyä en kyllä hyväksy, hommassa pitää olla tosissaan, mutta ei turhan vakavana."
Osastonhoitajana Oys:n nuorisopsykiatrian osastolla toimiva Ojanen ei joudu kauan miettimään vastausta kysymykseen, mistä hän aloittaisi maailmanparannustyönsä, jos kaikki valta olisi omissa käsissä.
"Hävittäisin kaikki kotitietokoneet ainakin kaikkien peruskoululaisten kodeista. Lasten ja nuorten tulisi käyttää monipuoliseen leikkimiseen, yhdessäoloon ja liikkumiseen aika, jonka he tuhlaavat koneiden tuijottamiseen."
Pojasta polvi paranee
Rauno Ojanen on energinen ihminen. Jalkapallo antaa hänelle vastapainon vaativalle siviilityölle.
"Yleensä lähden liikkeelle aamulla puoli seitsemältä. Ensin vesijuoksuun, sitten töihin ja sieltä suoraan harjoituksiin. Kotona olen illalla kahdeksalta, joskus yhdeksältä."
Ojasen lapset asuvat Turussa. Leevi pelaa TPS:n -94 syntyneiden jalkapallojoukkueessa ja on urheilun suurkuluttaja.
Siis isänsä poika?
"Kun pojan polvet kestävät, tulee hänestä isäänsä parempi pelaaja. Ja voipa tulla parempi valmentajakin. Tosin aivan varmasti emme vielä tänään tiedä, kuinka hyvä hänen silloin pitääkään olla", Rauno Ojanen miettii myös omaa valmentajauraansa.