Salametsästäjät ovat surkeita pikkutekijöitä. Ei ole kummoinen juttu ajaa kelkalla ahman yli, kun vielä tietää, että viti kätkee ilkeät jäljet yön pimeydessä.
Nykyaikainen tosiäijä hyökkää karhun kimppuun maalta, mereltä ja ilmasta. Jahti käydään keskellä päivää yleisön seuratessa tapahtumaa kiikareilla. Modernia pedon lahtausta kutsutaan operaatioksi, jota ohjaa virkapukuinen mies.
Viime sunnuntainen Hangon poliisin ja merivartioston karhunkaato oli tällainen, kuin oppikirjasta. James Bondin tunnusmusiikki kaikui korvissa, kun ritarit päättivät pelastaa naiset, vanhukset ja lapset karhulta, joka nukkui päiväuniaan meren luodolla.
Itärajan salametsästäjillä on paljon opittavaa. He eivät osaa tarttua välittömästi toimeen, kun kuulevat jonkun nähneen jossakin suurpedon.
Viime viikolla röyhkeä uroskarhu tepasteli keskellä päivää Pyhätunturin laskettelurinteillä Pelkosenniemellä. Alueen ihmiset ovat mainettaan laiskempia ja innottomampia, sillä kaikki tyytyivät vain toteamaan tilanteen. Aivan kuin kyseessä olisi ollut mikä tahansa arkinen tapaus.
Miksei kukaan tilannut edes helikopteria paikalle?
Hangon operaatio alkoi näet oikeaoppisesti ilmahyökkäyksellä. Ovelat ritarit herättivät nukkuvan karhun urheasti helikopterilla ja ajoivat tämän hyiseen veteen. Vedessä otusta saatteli oikeaan suuntaan kaksi taktisesti sijoittunutta venepartiota ja tietysti helikopteri.
Aamu- tai iltahärmissä hiiviskely ja kyttäys ovat vanhanaikaisia menetelmiä. Jopa pedon ajattaminen moottorikelkalla on passé, pois muodista.
Nyt pitää olla liikkeellä keskellä päivää, jolloin vihollinen on yllätettävissä makuulta. Ennen metsämies otti reppuun mahdollisimman vähän kantamuksia, mutta nyt lähdetään niin raskaalla kalustolla kuin suinkin. Näin säikäytetään viholliseläin ja herätetään yleisön mielenkiinto.
Hangossa partiot uittivat vihollista näyttävästi tunteja kylmässä vedessä, mikä vei parhaan terän mahdolliselta vastahyökkäykseltä. Koska uittovaihe oli riittävän pitkä, ehtivät myös kameramiehet tallentaa urotyöstä hyviä otoksia jälkipolville. Karhua tähtäiltiin jo tässä vaiheessa, mutta nukutuspanoksia ei haluttu käyttää, koska vihollinen olisi saattanut hukkua.
Sen sijaan loppuhuipennus järjestyi rantaveteen. Karhua vastaan oli tilattu poliisipartio, joka avasi tulen vihollisen ylitettyä veteen piirretyn strategisen viivan. Uupunut otus kuoli kymmenen metrin päähän rannasta.
Salametsästäjät lukevat häntä koipien välissä seuraavien päivien lehtiä: ei kait siellä vaan lue mitään kuolleista ahmateista. Mitä tekee tosiäijä? Hän julistaa avoimesti heti lehdessä, että olisivathan he osuneet otukseen jo aikaisemmin.
Oikeasti karhujahti alkaa 20. elokuuta. Eläimiä ei enää saa pyytää raudoilla, ampua haaskoilta tai pesältä, eikä apuna saa tietenkään käyttää moottoriajoneuvoa. Taskussa pitää olla metsästyskortti, aseenkantolupa, todistus onnistuneesta ammuntakokeesta ja lupa metsästää tietyllä alueella.
Jahti on mutkikasta, paitsi jos on tarpeeksi natsoja.
Ennen kuin karhunkaataja, maan matonen, laskee veret saaliistaan, hän kelaa mielessään pitkän listan sääntöjä, kunnes uskaltaa ilmoittaa kaadosta Lapin riistapiirin karhupuhelimeen. Silloinkin vielä jännittää, menikö kaikki aivan oikein.
Ei silti pidä väittää, että modernien sankarimetsästäjien elämä olisi helppoa. Poliisin ja rajamiesten on sekä puolustettava muita pedoilta että huolehdittava, ettei sitä tee joku muu. Olisi ihan epparia eli epistä, jos joku könsikäs ammuskelisi laittomasti petoja kotinsa nurkilta. Työhän kuuluu todellisille aikamme ritareille.