Tänään ihan äsken kaksi tosiäitiä sattui kalaan Erkkolan sillalle. Molemmat olivat saaneet äitienpäivälahjaksi ongen ja kipollisen tuoreita matoja, aamulla suoraan sänkyyn. He olivat kumpikin tahoillaan vetäneet 45 numeron nokialaiset jalkaansa ja lähteneet noutamaan perheelle purtavaa.
Ensimmäinen sai kalaa, toinen ei. Kalaton kummasteli ja raaputti puutarhamöyhijällä takaraivoaan. Onget olivat samanlaisia, rautakangesta tehtyjä. Missä vika? Kalaton tosiäiti sytytti nortin kaasutoholla ja kysyi, miksi sinulla nappaa mutta minulla ei.
"Mfadott bidöö bidöö flämbidädä", tosiäiti vastasi.
"Siis että mitenkä?"
Tosiäiti hauisteli puolen metrin lohen kaiteen yli, sylkäisi möykyn matokippoon ja kaatoi termospullosta kuumaa kirnupiimää suuhunsa. Sitten hän muotoili:
"Sanoin, että madot pitää pitää lämpimänä. Silloin nappaa."
Tosiäiti tykkää matkustaa. Mutta ei minnekään Mallorcalle vaan Siperiaan keskellä talvea. Siellä hän karaisee itseään iskemällä kuokkaa ikiroutaan ja antamalla hien jäätyä iholle. Kuuluisaa siperialaista vessaa tosiäiti rakastaa. Sikäläinen hyyssihän on laite aron perällä, jossa on pystyssä kaksi riukua. Toiseen ripustetaan kintaat ja karvareuhka, toisella hätistellään susia kauemmaksi.
Kesäisin tosiäiti lähtee Teksasiin kaktusmetsuriksi. Pienemmistä oksista hän kokoaa makoisan vihdan kenttäsaunaansa. Kerran saunapolulla kuului rapinaa. Tosiäiti huomasi vaaran, tarttui kalkkarokäärmeeseen ja takoi tarantellan tainnoksiin.
Tosiäiti rakastaa lapsiaan ja lähes kaikkia eläimiä, olipa niillä jalkoja miten monta tahansa, sekä myös puolisoaan.
Silikonirintoja tosiäiti ei koskaan laittaisi. Enemmin hän ompeluttaisi silikonista kyttyrän. Näin hän opiskelisi sitä, millaisella näkökulmalla Notre Damen kellonsoittaja hahmotti maailmaa.
Kun tosiäiti työlääntyy öljypohjasta tihkuvaan mönjään, hän pistää autostaan rivi-ilmoituksen lehteen. Siinä kerrotaan vuosimalli ja ajetut kilometrit. Lisäksi mainitaan: tämä auto ollut vain naisen käytössä.