Monipuolinen kirjailija Eppu Nuotio julkaisi vuosi sitten esikoisdekkarinsa Mustan. Kirjassa hän toi uuden hahmon kotimaiseen jännityskirjallisuuteen. Pii Marin on kolmikymppinen suomalainen toimittaja. Sarjan ensimmäisen osan nimi oli kuitenkin kuvaava: mustaihoinen Marin joutui kokemaan rasismia työelämässä ja arjessaan.
Kostossa Pii Marin palaa sairauslomalta takaisin työpaikalleen Ylen aluetoimitukseen. Työpaikan jännitteet eivät ole kadonneet. Pomo rankaisee Marinia pestaamalla tämän Isoveli-tosi-tv:n tiimiin. Kunnianhimoiselle uutistoimittajalle tosi-tv on koiran virka.
Pii Marin huomaa kuitenkin kiinnostuvansa talon asukkaiden välisistä kemioista. Sitten tapahtuu jotakin, mitä käsikirjoituksessa ei voida ennakoida. Yksi talon asukkaista murhataan, vaikka kamerat käyvät yötä päivää.
Mysteeriä alkaa selvittää Pii Marinin ihastus, sympaattinen ylikomisario Juha Heino. Eikä Pii voi tietenkään pitää näppejään irti tutkimuksesta. Sehän melkein kuuluu hänen ammatti-identiteettiinsä.
Petyin aluksi Koston aiheeseen. Miksi Nuotio haluaisi kirjoittaa tosi-tv:stä, kun tiedotusvälineet on kuitenkin kyllästetty sillä? Mitä uutta aiheesta voisi saada irti - paitsi tietenkin puhki kulunutta kritiikkiä ihmisten yksityisyyden rajoista? Ja kuvattaisiinko tosi-tv-sarjaa oikeasti maakunnassa?
Kirjan kerronta tempaisee kuitenkin mukanaan. Romaanissa liikutaan kahdella tasolla. Tavallinen leipäteksti seuraa Piin ja Juhan käänteitä, blogikatkelmat ja kommentit johdattavat murhaajan mieleen.
Kirjassa on tärkeitä sivuhenkilöitä. On traagista seurata Piin naapurissa asuvien vanhusten elämää. Dementoituneesta vanhasta pariskunnasta ei kukaan välitä. Myös teini-ikäinen Helinä on ajatuksia herättävä. Tyttö rakastuu netissä sokeasti ja intohimoisesti, seurauksista välittämättä.
Nuotio rakentaa tarinaansa huolellisesti, ja murhan taakse kätkeytyvä tapahtumaketju on hyytävä - ja uskottavampi kuin Mustassa. Valitettavasti Pii Marinin henkilöhahmo kärsii tällä kertaa juonen kustannuksella. Vaihtuvien näkökulmien takia Pii jää statistin asemaan, vaikka juuri hän tekee Nuotion dekkareista kiinnostavia ja persoonallisia.
Ehkäpä kolmannessa Pii Marin -dekkarissa juoni ja henkilökuvaus ovat paremmin balanssissa. Pii Marin on ehdottomasti tutustumisen arvoinen romaanihenkilö.