MTV3:n teksti-tv:n sivuille ilmestyi uutinen: Kihlapari menee BB-taloon, ja heidän tehtävänään on esittää, etteivät he tunne toisiaan. Salapari on Suomen Big Brotherissa nyt ensimmäistä kertaa!
Sub-tv:llä menee sarja nimeltään Big Brother. Jo kuudetta tuotantokautta. Sitä mainostetaan tosi-tv:ksi. Jotkut ovat jääneet koukkuun sen katseluun. Toisille pelkässä minuutin tuijotuksessa on puolet liikaa.
Ihmetyttää, mitä tosi-tv tarkoittaa tässä yhteydessä. Kysehän on pääasiassa pöljästä örvellyksestä. Ripaus seksiä, tuhmia juttuja ja kaljan kanssa läträämistä. Se on ohjelmana sitä, ei juuri muuta. Totta siinä on tietysti se, että ohjelmaan osallistuvat ihmiset toimivat kameran edessä juuri sillä tavalla kuin toimivat.
Äkkiseltään luulisi, että tällaisen ohjelman elinikä on yksi tai kaksi kertaa. Tyhjän kun saa pyytämättäkin. Mutta ei. Big Brother on pitänyt pintansa. Onko se pöljä, joka menee pelleilemään, vaiko se, joka tuota hölmöilyä tuijottaa?
Joku ei ole pöljä. Ei ainakaan yhtiö, joka on ottanut sen ohjelmistoonsa. BB nimittäin vetää kuin magneetti satojatuhansia ihmisiä ruudun ääreen. Eikä vain ruudun. BB on enemmän kuin tv-sarja. Se tuppaa silmille kaikista mahdollisista medioista.
MTV:n teksti-tv:n sivuilla BB-talon tapahtumia voi lukea siinä ohessa, kun seuraa uutisia maailman maanjäristyksistä ja nälänhädästä. Radiokanavilla hersytetään, mitä joku teki talossa ja kuka lensi talosta. Iltapäivälehdissä BB:n Marit ja Nikot ovat samanlaista julkkisruokaa kuin Matti Vanhaset ja Toivo Sukarit. BB:llä on nettisivustonsa, talk show´nsa, extransa, puhelinjuttunsa. Mitä niitä nyt onkaan?
Heti ensisilmäyksellä näkee, ettei BB:ssä ole mitään järkeä. Mutta kaikki ihmisen tekeminen ei ole järjellä mitattavissa. Eri asia on, missä kulkee itse kunkin järjettömyyden raja. Panna nyt toisilleen vieraat ihmiset yhteen, suljettuun tilaan töppäilemään päivästä toiseen. On siinä lähtökohtaa.
Mitäpä ihminen ei tee rahan eteen? Siitähän tässä on perimmältään kysymys ainakin kahdella tasolla. Kaksi voittajaa on jo tiedossa. Joku kisailijoista saa ison rahapalkinnon, ja tuotantoyhtiö käärii vielä sievoisemman summan eri medioista nyhtäminään tuloina.
BB:ssä on toki puolensa jokaisen katsojan kannalta. Ei tarvitse olla kovinkaan suuri järjen jättiläinen kun kokee ylemmyydentunnetta katsellessaan toisten mokailua. Sitä ikään kuin tuntee itsensä jotenkin fiksuksi.
Ne, joille tässä ei ole mitään ihmeellistä, voivat tyynin mielin samaistua sarjan sankareihin. Syntyy varmaan melkoinen yhdenmukaisuuden tunne; kuin olisi itse siellä, yksi heistä, yksi Mari Marien tai Niko Nikojen joukossa.
Ihmisellä on kummallinen taipumus vaatia aina lisää ja lisää. Kun on puhuttu seksistä, se ei enää riitä, vaan seuraavaksi se pitää näyttää. Kun heilutaan kaljapullon kanssa, sekään ei kauan tyydytä, vaan täytyy nähdä, kun kaljanjuoja oksentaa.
Kun kerta toisensa jälkeen tällaista tosi-tv:tä pyöritetään, pitää ihmiselle antaa aina jotain lisää. Pitkälle ei pötkitä sillä, että jotain haukutaan, kohta pitää lyödä. Kun lyödään, seuraavalla kerralla pitää huitaista vielä lujempaa...
BB:ssä on käynyt juuri näin. Pikkuörvellys ja pikkutuhma eivät ole mitään. Tarvitaan enemmän. Lisää kierroksia, jännitystä.
BB ei olisi BB, ellei katsoja voi osallistua sen tekoon. Mikä onkaan jännempää kuin äänestää joku pöntöistä pöntöin ulos talosta. Saa osallistua, vaikuttaa, monta kertaa illassa äänestää; on kuin pelaisi pajatsoa. Tuotantoyhtiö teleoperaattoreineen kiittää. Tulos on suoraan nähtävissä. Joku häviää ja pettyy, toinen voittaa ja riemuitsee. Saat valita puolesi.
BB on viimeisen päälle ajan tuote. Siinä koko mediapaletti on valjastettu rahantekoon. Liekö toista noin kattavaa kattausta? Yhtä kaikki: katsojat saavat mitä tahtovat. Tämä huvi sammuu sinä päivänä kun muutkin kuin minä vaihtavat kanavaa. Nähtäväksi jää, olenko aikaani edellä vai jäljessä.