"Sen verran dementian oireita on, ettei ihmisten nimiä tahdo enää muistaa. Mutta siinä vaiheessa kun nuotit unohtuvat, niin silloin pitää lopettaa soittaminen", sanoo oululainen baritonitorven soittaja Pauli Korhonen, 79.
Nuotit tuskin unohtuvat lähiviikkoina ja Korhonen voi hoitaa kunniakkaasti oman osuutensa Oulun työväen soittokunnan kevätkonsertissa 24.5.
Korhosen rooli keikalla on tavallistakin näyttävämpi, sillä konsertti juhlistaa samalla myös viikkoa myöhemmin vietettävää Korhosen 80-vuotispäivää.
Vuodesta 1962 Oulun työväen soittokunnassa soittanut Korhonen arvelee, että tuleva kevätkonsertti voi olla hänen viimeisensä puhallinorkesterin solistina.
"Mutta kuuntelemassa aion olla satavuotiaanakin. Musiikki on minulle kaikki kaikessa, muita harrastuksia ei ole. Lisäksi soittaminen on sosiaalisesti tärkeää. Olen saanut musiikin kautta hyviä ystäviä. Käytännössä kaikki paikalliset soittajat ovat tuttujani", Korhonen korostaa.
Haudan partaalta mukaan keikalle
Toki ikä tekee jo tepposiaan. Korhonen joutui jättämään torstaina perinteisen vappukonsertin Oulun torilla väliin. Tapaus oli historiallinen, sillä rauhan aikana Korhonen ei ole jättänyt yhtään vappukonserttia soittamatta.
"Aamulla nousi kuume enkä uskaltanut lähteä torille", hän puolustautuu.
Pikku vaivat tuskin estävät soittoa toukokuisessa juhlakonsertissa, sillä 70-vuotiskonserttiinsakin mies nousi suurin piirtein haudan partaalta.
"Kymmenen vuotta sitten sain infarktin ja jouduin suoraan leikkaukseen. Leikkauksen yhteydessä tuli komplikaatioita ja minut elvytettiin henkiin sähköllä -- tuolla puolen tuli käytyä."
"Tämä tapahtui tammikuussa ja toukokuussa oli konsertti, jossa minulla oli vielä yksi vaikeampi biisi, Kaunis Amerikatar, soitettavana. Mutta kova hinku oli päästä mukaan ja ajattelin, että hoidan tuon homman", Korhonen muistelee, ja niinhän siinä tietysti kävi.
Puhallinmusiikkia yli 70 vuotta
Korhonen oppi lukemaan nuotteja samaan aikaan kuin kirjaimiakin eli kansakoulun kynnyksellä 1930-luvulla.
Musiikkitaidot kulkivat suvussa, sillä Paulin isä työskenteli lyömäsoittajana Ratsuväkiprikaatin soittokunnassa Lappeenrannassa.
Pauli värväytyi isänsä jäljissä jo 13-vuotiaana soitto-oppilaaksi samaiseen kokoonpanoon.
Sota-ajoilta on peräisin myös yksi Korhosen soittouran mieleen jääneimmistä esiintymiskomennuksista.
"Ratsuväkiprikaatin soittokunta meni syyskuussa 1942 Aunuksen Nurmoilaan. Meillä oli siellä teatterirakennuksessa asemiesilta, joka myös radioitiin. Soitin silloin ksylofonia ja ennen konserttia minulla oli aivan kammottava ramppikuume: vapisin, tutisin, minua huimasi ja tuntui, etten pysty. Muutaman tahdin jälkeen jännitys katosi eikä sen jälkeen ramppikuume ole minua vaivannut."
Kapellimestarit amatööreille tärkeitä
Korhonen on soittanut useiden kapellimestarien alaisuudessa ja nähnyt monenlaista johtamistyyliä.
Amatööreille hyvä kapellimestari on välttämättömyys, jotta koko orkesteri kehittyisi paikallaan junnaamisen sijasta.
"Oulun työväen soittokunta toimii Oulun kansalaisopiston alaisuudessa. Orkesteriin tulee hyvin alkuvaiheessa olevia jäseniä ja heitä pitää kehittää, joten kapellimestarin kouluttamistaidot korostuvat. Meidän nykyinen vetäjämme Mika Kaijanen on tässä mielessä erittäin hyvä. Olemme päässeet isoja askeleita eteenpäin", Korhonen kiittelee.
Innostava vetäjä auttaa myös löytämään uusia soittajia niille paikoille, jotka Pauli Korhosen kaltaiset soittajaveteraanit jossain vaiheessa jättävät avoimeksi.
"Nyt kaivataan nuoria erityisesti vaskisoittimiin. Meillä on huilisteja ja klarinetisteja pitkät rivit, ja fonejakin tuppaa kaikkialle. Vaskipuolella on hiljaisempaa -- käyrätorvista ja tuubista on ollut välillä jopa pulaa."
Oulun työväen soittokunnan kevätkonsertti, samalla Pauli Korhosen 80-vuotisjuhlakonsertti. Johtaa Mika Kaijanen. Oulun kaupungintalon juhlasalissa 24.5. kello 13.