Viime viikolla uutisoitiin, että Oulun Vänmanninsaareen kaavaillaan 22-kerroksista tornihotellia. Oulussa on suunnitteilla tai jo rakenteilla neljä muutakin korkeaa rakennusta.
Eikä Oulu ole ainoa, jossa on innostuttu tornirakentamisesta. Vastaavia hankkeita on vireillä useita kymmeniä ympäri Suomen: pelkästään pääkaupunkiseudulla 50. Tornitaloksi määritellään rakennus, joka on vähintään 12-kerroksinen tai 35 metriä korkea.
Arkkitehteja tornitalobuumi hieman hirvittää. Suomen Arkkitehtiliitto SAFAn puheenjohtaja Henna Helander on huolissaan siitä, että tornitalot jäävät usein ulkonäöltään vaatimattomaksi etenkin suhteessa siihen, miten paljon ne hallitsevat maisemaa.
– Suomessa tornitalot tahtovat olla vähän matalia ja paksuja. Ne eivät oikein ole torneja vaan helposti sellaisia venytettyjä kerrostaloja. Uskon, että niissä on useimmiten takana arkkitehtonista kunnianhimoa, mutta ollaanko päästy sille tasolle, että ne ansaitsevat paikkansa suurmaisemassa?
Myös Oulun kaupunginarkkitehti Jari Heikkilän mielestä tornitalobuumissa piilee riskinsä.
– Oulun kaupunkikuvatyössä tornihankkeet on koettu hankaliksi, sillä niissä pitäisi olla laatua, joka oikeuttaisi sen, että ne nousevat muita rakennuksia korkeammalle. Ei Oulussa eikä koko Suomessa ole koettu oikein kirkasta onnistumista tornitalojen rakentamisessa.
Tornitalo on arkkitehdille haaste
Helanderin mukaan tornitalon suunnitteleminen on iso arkkitehtoninen haaste. Ulkonäköä rajoittavat muun muassa kovat tekniset vaateet sekä se, että esimerkiksi asuttaviksi tehdyt tornit täytyy rakentaa tarpeeksi paksuiksi, jolloin ne menettävät tornimaisuutensa:
– Vanhastaan korkeilla torneilla, kuten kirkontorneilla, on osoitettu valtaa, eikä niillä ollut juuri muuta funktiota. Tornitaloihin tulee sisälle käyttöä, joten ne ovat auttamatta paljon paksumpia kuin vanhan ajan siluettitornit, jotka ovat symbolisia, siroja ja kauniita. Tällä hetkellä nostan hattua, jos joku pystyy oikeasti suunnittelemaan hienon tornitalon. Tietenkin toivon, että niitä tulee.
Jari Heikkilä on samoilla linjoilla:
– Ongelma on usein mittasuhteissa. Taloudellisen yhtälön varmistamiseksi asuintaloissa pitää olla riittävästi pohjapinta-alaa, mikä johtaa pönäkkään muotoon.
Tornitaloilla haetaan brändiarvoa
Tornit jakavat voimakkaasti mielipiteitä. Kaupunkirakentamisen trendit ja kaupunkiarkkitehtuurin klassiset ihanteet ovat usein ristiriidassa. Klassisen kaupunkiarkkitehtuurin näkökulmasta ihannoidaan eheää kaupunkikuvaa, jossa ajatellaan kaupunkia tasakorkeana, tiiviinä massana, jossa harkitussa paikoissa voi olla torneja.
– Tästä ollaan siirrytty nopeasti korkean rakentamisen suuntaan, vaikka arkkitehtonisena tavoitteena se on jo mennyttä päivää, Heikkilä sanoo ja lisää:
– Torneihin liittyy myös teknologian ihannointia.
Helanderin mielestä torni-innostuksen takana on näyttämisen halua.
– Kyllähän tornitaloilla on latautunut symbolinen merkitys. Ei niitä muuten tehtäisi. Niillä haetaan huomiota, ja samalla ne vievät huomion kaikilta muilta ympäristön rakennuksilta. Siksi niiden pitäisi olla erityisen hienoja, Helander sanoo.
Jari Heikkilän mukaan tornitaloilla haetaan usein nostetta kaupungin brändille.
– Kun aloitteita ja toiveita tornitaloista tulee ilmoille, niitä perustellaan nimenomaan imagoarvoilla. Niillä halutaan luoda positiivista brändiä kaupungille. Vähän kyllä mietin, onko Suomessa yhtäkään kaupunkia, joka olisi profiloitunut tornin pohjalta. Maailmalla ehkä Eiffel-torni ja Pisan kalteva torni ovat tällaisia, mutta meidän modernit tornimme eivät taida yltää siihen.
Helanderin mukaan tornihankkeita on jo niin paljon, että niillä ei voi enää erottua.
– Kohta ne ovat enemmän valtavirtaa kuin erikoisuuksia. Kyllä siinä pitää olla joku toinen taso mukana, vaikkapa se että se torni olisi poikkeuksellisen kaunis.
Tornitaloja perustellaan taloudellisiksi ja käytännöllisiksi. Niiden sanotaan säästävän tonttimaata tiheään rakennetulla kaupunkialueella. Helander kyseenalaistaa näitä argumentteja.
– On vaikea nähdä taloudellisia perusteluja, kun otetaan huomioon korkeaan rakentamiseen vaadittu talotekniikka. Käytännöllisyyttä rajoittaa puolestaan se, että tornitaloihin ei voi rakentaa esimerkiksi nykyaikaisia toimistoja, joissa suositaan isoja avotiloja, Helander sanoo.
– Mitä tilan säästämiseen tulee, Suomessa ei todellakaan ole maasta pulaa. Maailmalla on paljon matalia suurkaupunkeja, kuten Barcelona ja Pariisi, joissa pärjätään hyvin ilman tornitaloja.
”Ouluun tornitaloja hallitusti”
Vuonna 2014 Oulun kaupungille laadittiin korkean rakentamisen selvitys, jossa tornitalorakentamiselle määriteltiin yleisiä reunaehtoja.
– Tornitalojen sijoittelussa on otettava huomioon muun muassa tuuliolosuhteet, tornien varjostaminen, autopaikkojen saatavuus ja ennen kaikkea jalankulkijan näkökulma, Heikkilä sanoo.
Selvityksen mukaan esimerkiksi suistot tulisi jättää rauhaan korkealta rakentamiselta, mutta esimerkiksi Terwa Toweria suunnitellaan suiston äärelle.
– Sillä paikalla on oma historiansa. Se on ollut monumentaalikeskustan arkkitehtikilpailun pohjalta asemakaavassa 1960-luvulta lähtien. Tämän syntyhistorian ja sen myötä käydyn julkisen keskustelun kautta on päädytty siihen, että tornilla on oikeutettu paikkansa siinä.
Pitäisikö kaupunginarkkitehdin mielestä Oulussa suosia korkeaa rakentamista?
– Sillä on puolensa ja puolensa. On halua hakea näyttävyyttä kaupunkikuvaan, ja toisaalta on varovaisuutta, että ei pilattaisi kaupunkikuvaa hallitsemattomalla tornien rakentamisella, Heikkilä sanoo.
– Torni on oikeassa paikassa paikallaan, mutta jos niitä syntyy sinne tänne hallitsemattomasti, eivät ne kaupunkimaisemaa paranna.