Vaikka Kemin kaupungintalo muistuttaa jonkin verran Roope Ankan rahasäiliötä, siellä ei kylvetä rahassa. Tornitalo kätkee sisäänsä ison vesisäiliön, toimistohuoneita ja jokusen kassaholvin, mutta kahisevaa niistä ei löydy. Rahatoimiston kuudennen kerroksen kassaholvissa voi tosin nuuhkaista kaukaista rahan hajua: vekselipapereita.
Kriisikunta Kemin yksi ongelma on vippiveto. Kassavirta on lähes joka kuukausi miinuksella. Tällä hetkellä vippejä on parinkymmenen miljoonan euron verran. Kaupunginkamreeri Matti Töllistä onkin tullut korkospesialisti: Euriboreja ja muita korkoinstrumentteja on seurattava silmä tarkkana, jottei maan velkaisimpiin kuuluva kaupunki putoaisi kokonaan korkoloukkuun.
Tölli on hoitanut Kemin raha-asioita 27 vuotta, ja kunta-alalla hän on paimentanut finansseja kaikkiaan 35 vuotta. Rahan lainaaminen on tullut tutuksi.
"Kangaslammin kunnansihteerin viransijaisena ensimmäisiä virkatöitäni oli kävellä kunnanhallituksen puheenjohtajan kanssa kunnanhallituksen leimasin kainalossa paikalliseen osuuspankkiin tekemään vekseliä. Sen jälkeen olen tehnyt eräänkin vekselin, mutta leimasinta ei siihen enää tarvita", Tölli naureskelee.
Kemi putosi 1930-luvulla valtion holhoukseen, nousi pinnalle, ja taas ollaan sukelluksissa. Nyt valtiovarainministeriön talouspaketti rajaa päättäjien tekemisiä. Vaatimukset ovat niin kovia, että ne saavat kamreerinkin kynsimään päätään. Oleellista on saada verotulojen kasvu toimintakatteen kasvua suuremmaksi ja velkaralli pysähtymään.
"Velkamäärä on kasvanut aivan valtavasti. Kun tulin 1981 Kemiin, se oli vielä kohtuullinen." Tölli miettii, mistä juontuu kemiläisen päätöksenteon lepsu suhtautuminen talouteen. Talous on työnnetty aina taka-alalle, kun on pitänyt edistää hyviä asioita. Kamreerin ohjeistus ei ole langennut otolliseen maaperään.
"Suomesta löytyy kaupunkeja, joiden elinkeinorakenne on samantapainen kuin Kemissä, mutta joiden kulttuuriin kuuluu perustaa toiminnot kestävälle taloudelle. Taantuvan teollisuuskaupungin imagolla ei voi selittää kaikkea kurjuutta."
Liian pieni pelaaja
Töllin Kemin pestin aikana kaupungin väkiluku on laskenut 5 000:lla, mutta perusorganisaatiossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Nyt alkava hevoskuuri voi johtaa tiukkaankin raakaukseen. Pahalta näyttää, että kaupungin merkittävimpään omaisuuserään, kiinteistöjen kunnostuksiin, ei rahaa jatkossa riitä.
"Jo 27 vuotta sitten alettiin puhua tämän talon peruskorjaamisesta. Se on edelleen tekemättä. Kiinteistöt rapistuvat."
Parin viikon kuluttua eläkkeelle siirtyvä Matti Tölli, 63, on kemiläisvirkamiehistön tapaan kuntaliitosmiehiä. Kriisityöryhmän ehdottama, neljän kunnan, eli Kemin, Simon,Keminmaan ja Tervolan pohjalle rakennettava uusi kunta olisi ihanteellinen ratkaisu, mutta järkevintä olisi panna hynttyyt yhteen koko seutukunnassa.
Näin päästäisiin seutukuntaa kalvavasta kilpailusta ja toisten kampittamisesta.
"Senhän ei pitäisi olla mikään poliittinen temppukaan, sillä uudesta kunnasta tulisi vahva keskustalainen kaupunki. Mutta valitettavasti seutukunnallinen yhteistyö on jäänyt jälkijunaan, ja momentum on kohta menetetty."
