Tornio "Hirveän pitkä projekti, mutta nyt se on valmis", käsikirjoittaja-ohjaaja Marika Väisänen huokaa tyytyväisenä. Viime syksynä alkanut vaellus leffanteon maailmaan on vaatinut sinkuvaa pinnaa ja sitoutumista; kaikesta tästä on tuloksena Kaipaus, kuuden minuutin lyhytelokuva nuoren tytön yksinäisyydestä. "Eihän sitä muuten olisi jaksanut painaa, jos aihe ei olisi tuntunut itselle oikealta", Väisänen huomauttaa.
Maa kutsuu -nimisessä lyhärissä kuvaajana toimineella Mika Heittolalla taival taas ei ole ollut niin pitkä, mutta onnistumisen tunteet vähintään yhtä suuret. Tammikuussa oli kuvauskurssi, seuraavaksi käytiin kuvakäsikirjoitus läpi yhdessä ohjaajan kanssa, sitten ampaistiin kuvaamaan ja vietiin otokset nopealla tahdilla leikkauspöydälle.
Valmis master-nauha ehti parahiksi torstain ensi-iltaan Länsi-Lapin ammatti-instituutin juhlasalin suurelle kankaalle, jolla esitettiin kahdeksan Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kulttuurialan opiskelijoiden lyhytelokuvakurssilla syntynyttä leffaa, fiktioita laidasta laitaan, aiheita yhteiskunnasta yksilöön. Jo kolmantena vuonna peräkkäin ensi-illat kasattiin ruodittaviksi samalle illalle ja nostatettiin leffaglamouria kouluvuoden huipentumaksi.
Lyhytelokuvakurssilaiset ovat kolmannen ja ja neljännen vuosikurssin syventäviä opintoja suorittavia opiskelijoita, jotka pääsevät käytännössä kokeilemaan elokuvantekoa. Esimerkiksi viime kevät ja syksy opiskeltiin käsikirjoittamista ja purkitettuihin leffoihin johtaneet kuvaukset vietiin läpi pääasiassa helmikuun loppupuolella.
Käsikirjoituksesta ja ja ohjauksesta vastaavan lehtorin Antti Haasen mukaan elokuvakurssi on erittäin merkittävä osuus opiskelusta, vaikka elokuva-ala ei olisikaan opiskelijan tähtäimessä. Perusteisiin pureutuvassa kokonaisuudessa parhaat käsikirjoitukset pääsevät tuotantoon, josta opiskelijat kokonaisuudessaan myös huolehtivat.
"Tämä opettaa alan tietoja ja taitoja sekä ryhmätyötä. Elokuvateko on niin tiivistahtista ja sosiaalista, että siinä leiskuvat välillä myös tunteet. Mutta konfliktitkin ovat hyvä oppimisprosessi", Haase huomauttaa.
Marika Väisänen muistuttaa, että kuvausryhmässä on viitisen toista ihmistä, ja porukan pitämiseksi koossa tarvitaan välttämättä sosiaalisia taitoja, venymistä ja joustavuutta.
Fiktiolyhäreiden lisäksi medianomiksi opiskelelevat työstävät lyhyitä dokumentteja, kuvataidealan opiskelijat työstävät animaatioita.
Leffat vetävät
harrastajia
Elokuvien tekeminen säteilee voimakkaasti myös Tornioon ja lähialueille, sillä leffat tarvitsevat näyttelijöitä ja kuvauspaikkoja. Lehti-ilmoitukset ovatkin vetäneet talkoisiin näyttelemisestä kiinnostuneita harrastajia ja ammattilaisia, eivätkä yrityksetkään ole lyöneet opiskelijoille luuta kurkkuun, kun on tarvittu kuvauspaikkoja ja lavasteita
"Ne ovat pieniä asioita, mutta niillä on suuri merkitys elokuvanteon kokonaisuudessa", Marika Väisänen toteaa.
Haase on tyytyväinen opiskelijoidensa aikaansaannoksiin, joista osa toivottavasti päätyy myös isommille näyttämöille.
Kanavia laajemmalle levitykselle ja yhteistyölle on viritelty muun muassa Toinen Suomi -projektin kautta. TV 2:n Dokumenttiprojektin ja Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskuksen ideoimassa projektissa pureudutaan metropolien takaisen Suomen tarinoihin. Ensi vuoden Snow Show poikii myös mediatuotantoja. Elokuvanteon jalkautuminen Helsingistä maakuntiin on taas tuonut pohjoiseen pitkien leffojen tekijöitä, jotka tukeutuvat tuotannoissaan alan opinahjojen osaajiin.
Kiuruvetisellä Marika Väisäsellä ja raumalaisella Mika Heittolalla on realistinen näkemys omasta opiskelun jälkeisestä työelämästään. Todennäköisimmin on aloitettava pohjalta, ja luultavimmin alalle tyypillisistä pätkätöistä. Marikaa kiinnostaa tuotanto ja Mikaa kuvaaminen. "Ongelmana on se, että viestinnän opiskelijoita koulutetaan mielestäni liikaa. Työpaikoista on hirveä kilpailu. Mutta koska ala kiinnostaa, niin on pakko uskoa, että töitäkin löytyy aikanaan. Eikä opiskelu lopu ammattikorkeakoulututkintoon", Marika Väisänen sanoo.