Tornionjoesta nousi kuluneena kesänä kalastajien veneisiin lohta kohtalaisen kehnosti, vähemmän kuin viime kesänä ja huomattavasti heikommin kuin ennakoitiin.
Valtakunnallisessa julkisuudessa on jopa maalailtu lohen loppuvan rajaväylästä. Peloille ei ole kuitenkaan perustaa, sanovat asiantuntijat.
"Lohi ei lopu Tornionjoesta. Tilanne on vakaa", tutkimusmestari Ari Haikonen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta (RKTL) rauhoittelee.
Sairaalatermein kuivattuna lohi ei ole enää teho-osastolla, vaan on jo päästetty kotihoitoon.
"Täysipäiväiseen työhön siitä ei vielä ole, mutta kestää kyllä kevyttä pyyntiä. Nykyiset jokirajoitukset ovat riittäviä", Haikonen luonnehtii.
Varppeillaan on silti syytä olla, sillä lohi ei Tornionjoessa ole itsestäänselvyys.
Lohen tilannetta ammatikseen tutkivat ovat yhtä mieltä siitä, ettei lohi tarvitse enää välttämättä tekohengitystä, istutuksia.
Viimeiset 400 000 poikasta istutettiinkin tänä kesänä.
Korpikoskella
viimeiset koeaarit
Haikonen ja hänen kollegansa tutkimusmestarit Kari Pulkkinen ja Matti Ankkuriniemi saivat syyskuun puolivälissä kesän sähkökalastusurakan päätökseen. Tornionjoen pääuomasta on koluttu läpi 59 koealaa, yhteensä vajaan kolmen hehtaarin alue.
Muutamia koealoja on myös sivujoissa, joiden mielenkiinnon kohteena on erityisesti taimen. Taimen voi lohta oleellisesti huonommin, vaikka sen tilanne on kohentunut parina viime vuonna.
Kolmikko puki viimeisen kerran kumipuvut päälleen keskiviikkona Korpikoskella: noin viiden aarin alueelta tarttui haaviin runsaat kaksikymmentä poikasta. Iloinen uutinen on se, että vekaraikäisten lohien joukossa oli niin "nollikkaita" (edellisvuoden kudusta) kuin 1-3 -vuotiaitakin yksilöitä. Se merkitsee, että lohi kutee ja kukoistaa Euroopan suurimmassa lohijoessa.
"Viime vuoden kutu on onnistunut hyvin. Ilahduttavaa, että vastakuoriutuneita löytyy koko jokialueelta", Haikonen sanoo.
Tornionjoessa on tutkimusten perusteella nyt yli seitsemän nollavuotiasta poikasta aarilla. Aina 1990-luvun alkupuolelle asti löydettiin hädin tuskin kaksi poikasta aaria kohden. Valtaisan buumin aikaansaaneet suuret lohivuodet 1996-98 nostivat poikasmäärän 16 kappaleeseen aarilla. Tänäkin kesänä parhailla paikoilla on uiskennellut 60 poikasta aarin raameissa.
Pelätty M-74 -oireyhtymäkään ei ole ainakaan nyt takavuosien mittainen uhka lohikannalle. Viime vuosikymmenen alkupuolella se verotti kantaa raa'alla kädellä.
Vuodesta kolmeen vuotiaidenkin poikasten ikäluokka voi kohtuullisesti. "Tämän vuoden tiheydet ovat viimevuotisella tasolla. Sitä ennen tiheydet putosivat pari vuotta", Haikonen kertoo.
Kantaa mitataan
monin keinoin
Tornionjoen lohen elpymistä ja kannan vankistumista seurataan monenlaisilla konsteilla, joista jokipoikasten sähkökalastus on yksi väline. Lisäksi tutkitaan vuosittain vaeltamaan lähtevien poikasten määriä ja kysellään kalastajien saalismääriä.
Kuukauden sisällä lähtee kalastajille taas kerran kysely kesän lohimääristä. Lomake menee noin joka neljännelle yhteisluvan lunastaneelle. Saaliit ovat tähän mennessä ennakoineet hyvin tulevia poikasmääriä lukuun ottamatta vuosia, jolloin M-74
-oireyhtymä riehui voimakkaimmillaan.
Kulunut kesä petti odotukset, sillä jo nyt tiedetään, että jokivarren kalastajien saalis väheni, vaikka vaelluspoikasmäärien perusteella ennakoitiin toista tulosta. Kadolle on etsitty syitä erityisesti jokisuun merialueen kalastusrajoitusten löysentämisestä ja lämpimästä kesästä.
Viime vuonna joesta lähti merivaellukselle runsaat 600 000 poikasta, mikä on tähänastinen huippu. Tämän vuoden lähtevien arvio pyörii puolessa miljoonassa hopeakyljessä.
"Se on edelleen erittäin hyvä luku", Haikonen sanoo. Tänä vuonna mereen pyrkivät ovat lihavien vuosien satoa, lähinnä vuoden 1998 vuosiluokkaa.
Takavuosina Tornionjoen poikastuotannon tavoitteeksi ja jopa kapasiteetiksi on arvioitu puoli miljoonaa poikasta vuodessa. Haikonen arvelee, että kapasiteetti voi olla huomattavasti tätä suurempikin. Monissa tutkimuksissa yritetäänkin parhaillaan haarukoida joen todellista tuotantokykyä.
Rajaväylän saalismäärien heilahtelu on herättänyt jatkuvaa murinaa jokivarressa, sillä matkailubisneksen rakentaminen ei tahdo luonnistua epävarmalla pohjalla. Haikonen toivoo kuitenkin ennen kaikkea sitä, että lohelle annettaisiin arvo sinänsä.
"Monet ovat kiinnostuneita vain siitä, mitä sillä voisi tienata", hän huomauttaa ja kaipaa Tornionjoelle Tenojoen kalastuskulttuuria. "Tenolle mennään kalastamaan, ei välttämättä saamaan saalista, Tornionjoella asia on toisinpäin."