Ympäristön raskasmetallipitoisuudet ovat pienentyneet Suomessa vuoden 1985 jälkeen selvästi. Tämä käy ilmi Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksista. Niissä on arvioitu laskeumaa metsäsammalten avulla.
Tutkimus on osa kansainvälistä seurantaa. Metla esitteli tuloksia keskiviikkona Muhoksen tutkimusasemallaan.
Vuoden 2000 mittausten mukaan erityisesti lyijyn, vanadiinin ja kadmiumin pitoisuudet ovat alentuneet päästölähteiden läheisyydessä ja myös ns. tausta-alueilla. Lyijypitoisuuksien pieneneminen johtuu Metlan mukaan pääasiassa siirtymisestä lyijyttömän bensiinin käyttöön.
Tulokset kertovat, että myös kromin, kuparin, raudan ja sinkin pitoisuudet ovat laskeneet. Sammalten elohopeapitoisuus mitattiin ensimmäisen kerran vuonna 1995, sen jälkeen se on laskenut 10 prosenttia.
Yleisestä kehityksestä poikkeaa ainoastaan Harjavallan seudun sammalten nikkelipitoisuus. Se pieneni vuoteen 1995 asti, mutta on palannut uusimpien mittausten mukaan 1980-luvun lopun tasolle.
"Harjavallassa jalostetaan nikkeliä tehdasmaisesti. Yksi syy sammalten nikkelipitoisuuden kasvuun seudulla on tuotannon lisäys", kertoi tutkija Jarmo Poikolainen.
Sen sijaan kuparikuormitus Harjavallan ympäristössä on vähentynyt selvästi.
Myös kromikuormitus Tornion ympäristössä on vähentynyt. Tulokset osoittavat niin ikään, että Koillis-Lapissa aiemmin mitatut Kuolan sulattojen aiheuttamat korkeat kupari- ja nikkelipitoisuudet ovat pienentyneet.
Näytteet on kerätty samoilta koealoilta vuosina 1985, 1990,1995 ja 2000. Verkko kattaa koko maan. Raskasmetallilaskeuman pienenemistä on Metlan mukaan ohjannut tiukentunut lainsäädäntö ja sen myötä sovellettu uusi teknologia.
"Samansuuntainen kehitys on nähtävissä myös muualla Euroopassa, mikä on vähentänyt raskasmetallien kaukolaskeumaa Suomeen", tutkijat kiittelivät.
Kansainvälinen seuranta osoittaa, että suurimmassa osassa Suomea raskasmetallipitoisuudet ovat pieniä verrattuna vuoden 1995 mittaustuloksiin muualla Euroopassa.
Ruotsissa ja Norjassa kaikkien tutkittujen metallien pitoisuudet ovat suurin piirtein samoja kuin Suomessa. Myös alueellinen vaihtelu on samanlaista: useimpien metallien pitoisuudet ovat suurimpia maan eteläosissa ja pienenevät pohjoista kohti.
Sen sijaan Etelä- ja Keski-Euroopassa on noin kaksi kertaa ja Alankomaissa jopa 4–5 kertaa suurempia pitoisuuksia kuin Suomessa.