TP-47 - TPS 3-5 (1-3)
Tornio Tornion Pallo-47:n ensimmäinen visiitti jalkapalloliigassa uhkaa jäädä kahden kauden mittaiseksi.
Kaksi kierrosta ennen sarjan päättymistä TP-47 lötköttää sarjan viimeisenä. Eroa edellä olevaan pohjoisen toiseen liigajoukkueeseen RoPS:aan on tosin vain yksi piste, mutta torniolaisten loppuohjelma liigassa on niin vaikea, että lisäpisteet ovat erittäin lujassa.
TP-47 kohtaa vielä MyPa:n ja Tampere Unitedin, molemmat vieraskentällä.
RoPS sen sijaan voi hyvinkin kasvattaa eroa jumbosijaan. Todennäköisesti RoPS repii kaulaa - ehkäpä ratkaisevasti - torniolaisiin jo ensi sunnuntai-iltapäivänä, jolloin sen vieraaksi Keskuskentälle tulee FC KooTeePee Kotkasta.
Kun asetelma on tämä, lähtee TP-47 hakemaan vauhtia jalkapallon ykkösdivisioonasta. RoPS lienee se joukkue, joka joutuu karsimaan putoamista vastaan todennäköisimmin vaasalaista VPS:aa vastaan.
Jos jalkapallojumalat pyllistävät oikein irvokkaasti pohjoisen suuntaan, ei ensi kaudella maan 14 joukkueen pääsarjassa ole yhtään jalkapallojoukkuetta linjan Kuopio - Pietarsaari pohjoispuolelta.
Lajin maantieteellinen painopiste valahtaa joka tapauksessa roimasti etelän suuntaan.
Silmukka kiristyy
Palloiluihmiset puhuvat silloin tällöin isosta pelistä.
TP-47:lle keskiviikkona Pohjan stadionilla pelattu ottelu oli tällainen. Silmukka oli jo kaulan ympärillä. Tappio merkitsi silmukan kiristymistä entisestään.
Aivan kokonaan Torniossa ei ole toivoa kuitenkaan vielä menetetty. TP-47:n kannattajat haluavat uskoa, että FC KooTeePee tulee taistelemaan Rovaniemelle, vaikka ottelulla ei käytännössä ole kotkalaisille suurta merkitystä.
Tottahan se on: niin kauan kun pelejä on edessä ja pisteitä jaossa, on myös toivoa.
TPS:aa vastaan kotijoukkue menetti pelin keskikentällä, jossa vieraiden kolmikko Adailton dos Santos - Marco Casagrande - Jukka-Pekka Tuomanen oli selvästi vahvempi kuin TP-47:n vastaava osa Jaakko Isteri - Mika Lähderinne - Marc Ndikumade.
TP-47:ää ei auttanut edes nopeasti syntynyt ottelun avausmaali. Vajaat kaksi minuuttia oli pelattu, kun Joonas Ikäläinen puski uransa ensimmäisen liigaosuman ja vei isännät 1-0-johtoon.
TPS toipui nopeasti ja hallitsi suurimman osan pelistä. Joukkue pystyi esittämään hyvää jalkapalloa. Yksi keskeinen syy siihen oli se, että kotijoukkueen pelaajat antoivat vieraidensa pelata juuri sitä jalkapalloa, mitä nämä halusivatkin.
Paineita kotona
Vuosi sitten liigatulokas TP-47 pärjäsi sarjassa hyvin pitkälle kotiotteluidensa turvin. Tornion kattilan, Pohjan stadionin, taika oli vahva. TP-47 voitti 13 kotiottelustaan kahdeksan.
Kuten usein on toteen näytetty, sarjanousijalle juuri toinen kausi on vaikea. Näin kävi myös TP-47:lle.
Tänä vuonna TP-47 on esiintynyt kotiyleisölleen 13 kertaa. Vain kerran joukkue on pystynyt poistumaan tutulta nurmeltaan voittajana.
Vastapainoksi vieraskentillä torniolaiset ovat menestyneet nyt paremmin kuin vuosi sitten. Tosin kohennusta on ollut helppo tehdä, sillä viime kaudella TP-47 ei reissuiltaan kerännyt montakaan pistettä.
Mutta yksin matkapisteillä ei juhlimaan pääse.
Sydän itkee
Kari Vaalto on mies, joka on hurahtanut jalkapalloon. Mies on itseään säästämättä tehnyt valtavan työn ja nostanut oman seuransa TP-47:n takavuosien synkkyydestä maan jalkapalloeliittiin. Vaalto on pannut itsensä peliin. Pannut täysillä.
Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että keskiviikkona alkuillasta Vaallon sydän vuodatti jalkapallon kokoisia kyyneleitä.
"Olen melkein sanaton", hän sanoi pala kurkussa ja ääni väristen.
Vaalto tietää joukkueensa vaikean aseman ja myös sen, kuinka vaikeaa on saada laihaan pistetilanteeseen apua Myllykoskelta tai Tampereelta.
Vaikka onkin rehellinen ja suorasanainen mies, ei Vaalto julista maailmalle ihan kaikkea sitä, mitä hän sisällään pelkää.
"Kirves ei lennä kaivoon. Me taistelemme loppuun asti, aivan loppuun asti", manageri sen sijaan lupasi.