Varhainen aurinkoinen aamu. Kengät kastuvat. Nurmikon kasvoilla ovat vielä aamukasteen hikihelmet. Sorsaäiti halkoo vettä rajusti räpylöiville neljälle poikaselleen matkalla kohti joenselkää. Ihmiskulkijoita ei pensaiden takaa näy, vaikka heitä muutamien kymmenien metrien päässä liikkeellä on. Vain suurimpien dieselien hönkäilyt kuuluvat, kun autot ylittävät valtakunnanrajan.
Ei tiedä sorsaemo, että se loppuu tähän. Ensi kesänä se tuskin uskaltaa enää tässä pesuettaan paimentaa.
Nurmikkoinen maasto on rakennettu kumpuilevaksi. Jokirannasta lähtee kohti Tornion etelätullia ihmisen rakentama kivikkouoma, Pirunkuru. Rantaheinä on vihreää ja salskeaa. Pensaat ovat vuosien mittaan kasvaneet muhkeiksi. Kelta- ja sinikukkaiset istutukset tekevät luontevaa tuttavuutta rehevän jokivarren luonnonkasvien kanssa.
Eivät tee kauaa. Muutaman viikon kuluttua tulee iso viikate ja yhteiselo saa ikilopun.
Suojaisa puisto oli hukattu mahdollisuus
Jos tämä jokirannassa sijaitseva suojaisa puisto olisi jossain muualla kuin jähmeiden pohjoisten ihmisten asuinsijoilla, se olisi loikoiluvilttien ja eväskorien täplittämä hellepäivien pikku paratiisi.
Tornion etelätullissa työskentelevä Ritva Rasmus ei kuitenkaan ole nähnyt siellä päivisin ristin sielua sen jälkeen, kun mäyräkoiria ulkoiluttaneet rennot kalastajat lähtivät leireilemästä tullin ikkunan alta. Leirin jouti purkaa, kun kalantulo loppui Kaupunginlahdelta tulevasta purosta.
Liekö selväpäisillä esteenä herran pelko. Vieressä kun on ikiaikaisesti pelätty ja kirottu tulli, vaikka EU nappasikin siltä tavallista rajanylittäjää piinanneet syömähampaat. Mutta niin helppoa on kuvitella, että aina sieltä joku peililasisten ikkunoiden takaa kuitenkin kiikaroi!
Ei näy loikoilijoita tai kirmaavia muksuja tästedeskään. Haaparanta tarvitsee uuden imuputken Suomen puolelle ja se vedetään tämän Tornion keskustan vehreimmän, muodoiltaan ja kasvistoltaan rehevimmän puiston halki.
Uusi tie tarvitaan, koska Haaparannan kauppakeskus rakennetaan osittain nykyisen päälle.
Samalla Ritva Rasmukselta ja etelätullin väeltä lähtee koko tullilaitoksen paras näköala, jota pääkonttorinkin väki on kateellisena taivastellut. Lomallaan Rasmus aikookin viedä pesueensa ensimmäisen kerran Naantaliin, mikä monen mielestä on ylittämätön suomalainen idylli.
"Tiedämmehän me, mitä matkailija kaipaa. Vihreyttä ja viihtyisyyttä."
Näiden kahden tavoitteen saavuttamisessa Tornio on testissä. Rajalle rakennetaan kaupungin näyteikkunaa, mitä hallitsee maan suurimpiin kuuluva kauppakeskus. Se katkaisee näköyhteyden rajan yli Haaparannalle ja tarjoaa vastineeksi yli satametrisen seinän, jossa on kulkuaukko rajatorille.
Vihreys pitäisi löytymän istutetuista koivuista sekä betoni-, kivi- ja asvalttimaisemaan sijoitettavista istutuksista.
Syrjään jäävä etelätulli toivoo jatkoa
Tornion etelätulli jää uudesta tiestä pahasti sivuun. Pohjoisen tullipiirin johtajalla Juha Heikkilällä ei kuitenkaan olisi mitään sitä vastaan, että tulli jatkaisi Senaatti-kiinteistöjen vuokralaisena.
Se vähentäisi rakentamistarvetta uuden tien varressa, minne tulli tarvitsee rekkaliikenteen palvelupisteen. Tullin uusi tila ei valmistu samaan aikaan uuden tien kanssa.
"Tornion tilannetta ryhdytään selvittämään lomien jälkeen", kiinteistöpäällikkö Juha Keränen Senaatti-kiinteistöistä kertoo. Rakentamisraha ei ole ainakaan vielä tyrkyllä ensi vuoden budjettiin.
Tornion tulli on saanut lisää väkeä ja työtä. Autoverotuksen vuoksi tarvittiin lisätyövoimaa ja valtakunnallinen passitusseurantakeskus toi sekin toistakymmentä henkeä.