Tornion kirjaston 200-vuotisjuhla pidetään Aineen taidemuseon auditoriossa maanantaina kello 11. Juhlapuhujana on kuntaministeri Hannes Manninen.
Lapin läänin vanhin kirjasto Torniossa on ehtinyt 200 vuoden ikään. Paikallisilta päättäjiltä vaatii hyviä hermoja suitsuttaa merkkipäivänä arvostustaan, kunnioitustaan ja kehua vanhuksen hyvää kuntoa. Tätä kun vaivaa ankara anemia, paha kirjakato ja sen eräitä osia odottaa amputaatio.
Tiukat talousraamit saaneen Tornion kulttuurilautakunnan esityslistalla oli pari viikkoa sitten Kivirannan kirjaston lakkauttaminen jo vuodenvaihteessa. Kuolon uhka keikkuu myös yläasteensa menettävien Karungin ja Arpelan kyläkirjastojen yllä.
Häveliäisyyssyistä piilukirveelle ei juhlapäivän alla annettu lupaa pudota eikä lautakunta vienyt Kivirannan kirjaston lakkauttamisesitystä vielä kaupunginhallitukseen.
Kirjakilta myönsi äsken Torniolle Noormarkku-palkinnon. Sen saa kunta, joka on kitsaimmin käyttänyt rahaa kirjahankintoihin. Torniolta niihin heltisi 2,07 euroa asukasta kohden. Tilastokunkku, ruotsinkielinen pieni Västanfjärdin saaristokunta, käytti 14,35 euroa ja kuntien tilastollinen keskiarvokin oli 5,67 euroa.
Kiitosta ja solvausta
Viime vuonna Tornion kirjastoon hankittiin 3 765 kirjaa eli 174 kirjaa tuhatta asukasta kohden, kun opetusministeriön asettama tavoite on 400 kirjaa. Kevyt viihdekirjallisuus on Torniossa pudonnut hankintalistalta, samoin uusi tietokirjallisuus. Myös kurssikirjojen suhteen kädet on ollut pakko nostaa pystyyn.
"On meillä kuitenkin vielä henkilökuntaa, seiniä ja kirjastoauto kulkee vuodessa 30 000 kilometriä", 34 vuotta kirjastoa johtanut kirjastotoimen johtaja Sanni Pajari-Sariola ynnää.
Hän on nähnyt 70-luvun lopun, jolloin valtionavut olivat suurimmillaan, perustettiin virkoja ja saatiin rahaa. 90-luvun laman aikana lakkautettiin Raumon, Putaan ja Kaakamon kirjastot sekä kolme laitoskirjastoa. Nyt pääkirjaston lisäksi kirjastot ovat enää Kivirannalla, Arpelassa ja Karungissa ja kaikki uhanalaisia.
Vaikka kirjasto ei voikaan tyydyttää kaupunkilaisten uutuusnälkää, asiakkaat eivät ole kirjastoaan hylänneet. Lainaajamäärä on pysytellyt entisellään eli 9 000-10 000 kieppeillä, mutta lainojen määrä on vähentynyt.
Vaikka kiitosta edelleen tulee, palvelutiskillä on myös ärsyynnytty ja solvattu henkilökuntaa: "Kun teillä ei ole sitä, eikä sitäkään..!"
Yksi tyytyväisistä asiakkaista on kirjastossa esitelmäänsä tekevä lukion kolmasluokkalainen Heidi Junes. Esitelmän aiheena on Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen sadut ja aineisto löytyi suoraan hyllystä.
Lukuseurasta liikkeelle
Muutamat torniolaisporvarit lähettivät heinäkuussa 1804 maistraatille anomuksen saada perustaa Tukholman mallin mukaan "suljettu seura", jonka tarkoituksena oli käydä keskusteluja ja pitää luentoja. Jäsenmaksuilla maksettaisiin kokoontumispaikan vuokra ja hankittaisiin kirjoja ja lehtiä.
Kirjaston syntyaikana pidetään vuotta 1805, jolloin Tornioon piirilääkäriksi muuttanut Henrik Deutch perusti Tornion Lukuseuran. Lukuseuralle oli Suomen sotaan 1808-1809 mennessä kertynyt parisataa kirjaa. Sodan melskeissä ne kuitenkin katosivat niin, että 1830 jäljellä oli vain 37.