Asuminen: Oulun Lip­po­ran­nan kort­te­lis­ta löytyi poik­keuk­sel­li­nen ma­ja­paik­ka, joka pois­tet­tiin käytön puut­teen vuoksi

Sotaharjoitukset: Ou­lu­lai­nen Teemu Hil­tu­nen, 25, sai käskyn ker­taa­maan ja suureen Na­to-har­joi­tuk­seen

Tuulivoima: Vesa Hakola tietää, mitkä ovat maan­omis­ta­jan su­den­kuo­pat tuu­li­puis­to­jen suhteen

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Tor­nio­lai­set tai­te­li­jat kier­si­vät Lappia ja tans­si­vat ih­mis­ten ko­deis­sa – kak­sik­ko liikkuu kylissä in­tui­tion mukaan

Tanssitaiteilija Titta Courtin ja valokuvataiteilija Jaakko Heikkilän LappiBalladi sisältää reissaamista ja kesäistä kylästelyä. Syrjäisimmätkin Lapin talot ja tuvat ovat saaneet tanssivieraita.

Titta Court tanssii Maija ja Yrjö Aholan pirtissä. Court on kiertänyt useana kesänä pitkin Lappia Jaakko Heikkilän kanssa ja tanssinut ihmisten kodeissa.
Titta Court tanssii Maija ja Yrjö Aholan pirtissä. Court on kiertänyt useana kesänä pitkin Lappia Jaakko Heikkilän kanssa ja tanssinut ihmisten kodeissa.
Kuva: Jaakko Heikkilä

Tanssitaiteilija Titta Courtin ja valokuvataiteilija Jaakko Heikkilän LappiBalladi sisältää reissaamista ja kesäistä kylästelyä. Kaikkein syrjäisimmätkin Lapin talot ja tuvat ovat saaneet tanssivieraita.

Kaksi ihmisrakasta torniolaista taiteilijaa suuntasi kesällä 2015 henkilöautolla viikoksi kohti Lappia mielessään kylästely ja tanssiminen taloissa syrjäkylillä.

Tanssitaiteilija Titta Court nauttii ihmisten kohtaamisista, hetkessä syntyvästä koreografiasta ja kodeista esitystilana.

Valokuvataiteilija Jaakko Heikkilä tunnetaan maailmanmatkaajana ja kotiseudun vaalijana. Hän on juttelija ja kulkuri, joka kuvaa ihmisiä myötäelävästi ja lämpimästi.

Kun Court tanssii räsymattojen päällä tai uunin kupeella, Heikkilä suuntaa kameransa katsojiin.

– Kylästely kuvaa hyvin sitä, mitä me tehdään. Tanssi ja valokuvaaminen ovat vain yksi osa kylästelyä. Iso osa on sitä, että me kuljeskellaan. Lähdemme liikkeelle, eikä tiedetä, mihin me ollaan menossa. Se on ihan mahtavaa, Court kertoo.

Vuorollaan liikutaan Titan volkkarilla ja Jaskan Škodalla. Matkassa on makuupussit ja tyynyt.

Tanssillinen kylästely on jatkunut jo kolme kesää. Projektin nimi onLappiBalladi. Eikä loppua näy. Projekti taitaa vielä laajentua BarentsBalladiksi.

Hämmentynyttä vastaanottoa

– Me ajellaan pikkuteitä. Jarrutamme, kun molemmille tulee intuitiivisesti tunne, että tuohon taloon pysähdytään, Court selittää.

– On kesä ja ihmisillä pohjoisessa ovet auki. Kopistellaan, että haloo, onko täällä ketään? Sillä meiningillä me Jaakon kanssa sinne mennään.

Court kysyy tanssilupaa ja Heikkilä kuvauslupaa.

– Jos kohtaaminen tapahtuu ovella, aika helposti tulee käännytys, Court tietää.

– Sisältä ei ole kukaan käännyttänyt. Tilanne muuttuu siinä ja lupa heltiää tosi helposti.

Kohtaamiset ovat Courtin mukaan uskomattomia.

– Kyllä ihmiset ovat hämmentyneitä. Paljon kysytään, ollaanko me myymässä jotain, mitä tämä maksaa, onko tässä joku uskonnollinen vakaumus. Aika nopeasti saamme selitettyä, mistä on kysymys.

Monet kahvit juotu

Parivaljakko kiertelee tyhjenevissä kylissä. Monissa oli ennen satoja asukkaita, nykyisin enää joitakin savuja.

– Paljon on vierailtu vanhoissa taloissa. Siinä on nostalgiaa, melankoliaa ja balladin omaista, Titta Court näkee.

Kahvit ehtivät monesti tulla pöytään, kun taiteilijat valmistelevat esitystä. Ne juodaan ja jutellaan. Talon väki saa itse valita tanssittavan kappaleen.

– Sitä ne pähkäilee ja miettii. Yleensä pyyntö on joku heille hyvin merkityksellinen kappale. Sitten käyn hakemassa kajarin ja vaatteet. Katson vähän värejä, mitä talossa on ja mikä sinne ja valittuun kappaleeseen sopisi.

Musiikkitoiveita on tullut virrestä numero 600 Uriah Heepin Lady in Blackiin.

– Esimerkiksi Utsjoella Vetsikossa toivottiin kolttien leu’ddeja, erityisesti Jaakko Gauriloffin sävellystäKotkan siipien alla. Talossa ei ollut toimivaa cd-soitinta. Mentiin pihalle, soitettiin levy autosta ja minä tanssin Tenojoen rannalla heidän pihallaan, Court kertoo.

– Kittilässä Jauhojärvellä oli yli yhdeksänkymppinen mies, joka omaehtoisesti kävi hakemassa haitarin ja soitti vanhoja sota-ajan valsseja, kun minä tanssin.

Kannustavaa palautetta

Tanssin jälkeen keskustelu syvenee Courtin mukaan uudelle tasolle.

– Asukkaat rupeavat jakamaan elämäänsä. Yksinäisyydestä puhutaan paljon. He peilaavat tanssissa asioita. Saattavat kommentoida, että miten sinä saatoitkin noin liikkua. Sehän oli ihan kuin minä.

Sitten juodaan yleensä toiset kahvit. Tunteja vierähtää helposti kolme, neljä.

– Eräässä talossa oli vanha pariskunta. Jäätiin odottamaan, kun he halusivat katsoa telkkarista saippuasarjan Lemmen viemää. Todettiin, että parempi katsoa se ensin, niin ei ole kiire eikä hätä. Katsottiin vielä uutiset päälle. Sitten he rauhoittuivat tanssin äärelle.

Kun on käyty talossa, ei voi heti mennä naapuriin, Court sanoo.

– Pitää ensin vähän kuljeskella. Antaa muhia ja tasaannuttaa.

Tanssivierailujen palaute on ollut kannustavaa: "Tämähän on kuin lääkettä", "Pelastitte päivän" ja "Jos minä olisin miljonääri, niin rahoittaisin kyllä tämmöisen projektin".

Court ja Heikkilä ovat koukussa LappiBalladiin. Uudet reissut odottavat jälleen ensi kesänä.

– Minulle on jäänyt sellainen olo, että pohjoisen syrjäkylissä vanhuksilla on kuitenkin paremmin kuin niillä vanhuksilla, jotka asuvat yksin kerrostaloissa. On luonto ja kyläläisten tukiverkko, Titta Court pohtii.

– Eihän voi olla kauhean yksin, jos vieressä nousee tunturin kylki tai upea joki virtaa edessä.

LappiBalladi

Reissut kesäisin 2015-2017.

Apurahat: Taiken kohdeapuraha 9 000 euroa työryhmälle 2015. Majaoja-säätiöltä 4 000 euroa vuodelle 2018.

Suunnitteilla valokuvakirja, -näyttely ja videoteos.

Titta Court

Tanssija-koreografi, syntynyt Sodankylässä 1968, asuu Torniossa.

Opinnot: Teatterikorkeakoulu, tanssitaiteen maisteri 1993.

Palattuaan Pohjois-Suomeen 1997 Court on tehnyt tanssitaidetta näkyväksi ja vienyt esityksiä poikkeuksellisiin paikkoihin: julkisiin tiloihin, tehtaaseen, yksityisiin koteihin sekä luontoon.

Valittiin vuoden yhteisötanssitaiteilijaksi 2014.

Toimi kansainvälisen Yhteisötanssifestivaalin taiteellisena johtajana sekä tuottajana 2016.

​Tanssija-koreografina ryhmässä Rasa Collective, joka tuottaa tanssiteoksia Pohjois-Suomeen.

Viisivuotinen taiteilija-apuraha 2016-2020.

Tällä hetkellä työstää ensi kesän X-festivaalille Belgiaan valittua uutta teosta Candoco Dance Companyn studiossa Lontoossa.

Jaakko Heikkilä

Valokuvataiteilija, syntynyt Kemissä 1956, asuu Kukkolassa Tornionjokivarressa.

Valmistui diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta 1983 ja toimi tutkijana Suomen Akatemiassa vuoden 1989 loppuun.

Yksityis- ja ryhmänäyttelyitä useimmissa Euroopan maissa, USA:ssa ja Etelä-Amerikassa. Mukana Venetsian biennaalissa 2005.

Palkinnot: Lapin taidepalkinto 1993. Voitti Saksan Hanaussa kansainvälisen taidekilpailun Time and Nature 2002. Creative Climate Award 2005. Valokuvataiteen valtionpalkinto 2007. Barentsin Kulttuuristipendi 2017.

Kuvateokset: Veden kätkemiä huoneita (2016), Kitchen Talks (2014), Silent Talks (2011), Armenian vaietut tarinat (2008), Kukkolankoski (2006), Pomorit (2001), Kirkas nöyryys (1997), Meänmaa (1992).

Kolmevuotinen taiteilija-apuraha 2015-2017.

Jaakko Heikkilän yksityisnäyttely Veden kätkemiä huoneita on esillä 25.1.-25.2.2018 Pohjoisen valokuvakeskuksen & Valvegallerian tiloissa kulttuuritalo Valveella. Näyttelyssä on esillä 2005-2016 kuvattuja valokuvia aatelisten palatseista Venetsiassa.