Oulu
Hietasaaren kylmässä tornissakin oli hiljaista. Lauantaiaamuna uusia lajeja sattui bongaajien kaukoputkiin viime vuotta harvemmin.
Naakkakin riemastutti Matti ja Annikki Tynjälän ja Seppo Rajaniemen joukkuetta. Pieni varislintu pääsi listan 53. lajiksi.
"Muiltakin torneilta on kuulunut samansuuntaista. Viime vuodesta jäädään", Matti Tynjälä sanoi.
Tornien taisto on Suomen suurin lintutapahtuma, johon osallistui tänä vuonna 164 lintutornia. Harrastajat yrittivät kirjata mahdollisimman monta lajia kello 5-13. Pohjoiset tornit jäävät yleensä kauas kärjestä.
"Pori ja Kristiinankaupunki ovat yleensä vahvoilla", kilpailijat muistelivat.
Kilpailun tulot menevät selkälokin ja metsähanhen suojeluun. Vaikka Hietasaarikin jäi parinkymmenen linnun päähän viime vuodesta, kisan kummilinnut oli sentään jo bongattu. Joukkueella oli neljäkin avustavaa silmäparia, mutta vaisuna aamuna kohokohtia olivat teehetki ja auringon ensimmäinen pilkistys.
"Joku tyllikin on piristys välillä", Seppo Rajaniemi muistutti. "Ja se kalasääski tai metsähanhet aamulla", toiset lisäsivät. Pian lähellä vikisi sentään metsäviklo, joka sekin paljastui vain kännykän hälytysääneksi.
Hietasaaren torni ei satu parhaimmalle muuttoreitille, mutta kyllä siitä on pikkulintujakin kivasti nähty. Ennen. Linnut arastelivat lauantaina selvästikin kylmää ilmaa, lentosuunta oli usein kohti etelää.
Oululaisilla tiukka
paikalliskamppailu
Viime vuonna Hietasaaren torni voitti Oulun paikalliskamppailun yhden linnun erolla. Nyt kilpailijat jännittivät, miten käy tällä kertaa.
Vuosikymmenien kokemuksella Matti Tynjäläkin erottaa varmasti pian uudet lajit. Seppo Rajaniemellä on takanaan lyhyempi ura, kolme aktiivista vuotta. "Se tarkoittaa, että olen melkein joka aamu jossain", Rajaniemi valotti.
Pienen hiljaisuuden jälkeen seitsemän silmäparia löysi taivaanrannassa uutta liikettä. Hanhipoka oli tulossa. "Vai voisiko olla merimetso", joka arvaili. Hanhet oli jo nähty, mutta merimetso olisi yhtä kuin laji numero 54.
"Joo kyllä, merimetso!" Amatööri havaitsi kaukoputkellakin vain kaukana lentäviä mustia lintuja. "Niitä ei voisi sekoittaa muihin kuin hanheen, mutta nämä liitävät välillä", Matti Tynjälä opasti.
Kohta satamasäiliöiden takaa liiteli petolintu. Vähän oli valkoista ainakin. "Sinisuohaukka", huudahti Seppo Rajaniemi. Listaan saatiin lintu numero 55.
Bongaajajoukkueen seuraksi lintuja tiirailleelle Antti Laitiselle tämä havainto riitti. "Lintumiehet joutuvat monesti valitsemaan vaimon ja lintujen välillä", hän vitsaili laskeutuessaan portaita.