Kello 5 lauantaiaamuna 221 joukkuetta kipuaa lintutorneihin eri puolilla maata. On Tornien taiston aika. BirdLife Suomen vuosittain järjestämässä kilpailussa otetaan mittaa siitä, mikä joukkue havaitsee eniten lintulajeja kahdeksassa tunnissa. Säännöt ovat yksinkertaiset: vähintään kahden joukkueen jäsenen on havaittava ja tunnistettava laji, jotta se voidaan laskea. Joukkueen ulkopuolisten bongareiden apua lintujen etsimisessä saa käyttää. Vangittuja, kesytettyjä tai tarhattuja lintuja ei hyväksytä eikä houkuttimia saa käyttää.
Hietasaaren lintutornissa meren rannalla on aamutuimaan koleat oltavat. Matti ja Annikki Tynjälä ja Liisa Ojanen muodostavat Oulu 400 -joukkueen. Termoskahvi ja paksu kerros villapaitoja lämmittävät. Välillä täytyy kipaista alas tornista ja juoksennella pururadalla. Onneksi tuuli käy metsän puolelta eikä hyiseltä mereltä.
"Nyt on nähty 66 lajia. Tällä paikalla pitäisi päästä 70-80 lintuun. Taidamme jäädä tavoitteesta", Matti Tynjälä sanoo puoli yhdentoista maissa. Tuuli ja kylmyys ovat häirinneet jonkin verran lintuja. Pikku vihkoon kirjataan ainakin naurulokki, västäräkki, merihanhi, kalasääski ja räyskä. Taskilassa hiljattain nähty erittäin harvinainen grönlanninlokki ei anna havaintoa itsestään. Kaikki bongarit taitavat olla taistossa, sillä piipparikaan ei hälytä grönlanninlokista.
"Kyllähän eteläsuomalaiset ovat kisassa etulyöntiasemassa, mutta on täällä paremmat oltavat kuin vaikka Enontekiöllä", Annikki Tynjälä naurahtaa. Esimerkiksi Porin seudulla taiston lajiluku voi nousta 120:een.
Lintuharrastus onnistuu kaupungissakin
Lintuharrastajan kelpaa elää keskellä kaupunkiakin. Yhdistystoiminta on vireää, hyväkuntoisia torneja on paljon ja retkipaikkoja liikuntarajoitteisillekin. Liminkaan, legendaariseen bongauspaikkaan, ei ole pitkäkään matka. Hietasaaren torni sijaitsee aivan Oulun keskustan kyljessä.
"Tämä on kyllä hyvä paikka, sillä tätä on hoidettu viime vuosina", Matti Tynjälä kehuu.
Harakat meluavat ja aurinko alkaa lämmittää selkää. Lintuhavainnoinnissa oleellista on tunnistaa lajeja laulun perusteella. Tornissa onkin usein ihmisten kesken hiljaista. Apuna ovat tietysti myös erilaiset kiikarit ja jalustat. Periaatteessa vihkoon voisi kirjata mitä lajeja päähän pälkähtää. Lintuharrastus perustuu kuitenkin vahvaan luottamukseen. Tavanomaisten lajien havaintoja ei kyseenalaisteta, mutta jos paikalle osuu harvinaisempi otus, havainto pitää vahvistaa virallisesti - myös kilpailun ulkopuolella.
Kuka tahansa ohikulkija saa kiivetä torniin ja auttaa taistolaisia. Kemiläinen Jukka Kuusela osuu kisapaikalle sattumalta kiikarit kaulassa kylpyläreissulta. Mies on aktiivinen lintuharrastaja ja vanha petolintujen rengastaja.
"Hienoin lintukokemus on huuhkajan rengastus. Olen harrastanut lintuja vuodesta 1964. Siitä saa tavattoman paljon elämänsisältöä", Kuusela kertoo.
Tynjälät ovat niin ikään viihtyneet linturetkillä pienestä pitäen.
"Tämä kai korvaa jonkinlaisen metsästysvietin. Pääsee luontoon ja saa hyvän mielen", he toteavat.
Tornien taiston voiton vei Siipyyn Siipiveikot Kristiinankaupungista. Joukkue havaitsi 116 eri lintulajia. Sadan lajin raja rikkoutui myös seitsemässä muussa tornissa, muun muassa Siikajoen Tauvon lintuasemalla sekä Pyhäjoen Parhalahden ja Harmin torneissa.
Oulu 400 -joukkueen sijoitus oli sadasviides. Joukkue havaitsi 71 eri lintulajia, muun muassa karikukon ja lapinsirrin.