EU:n huippukokousedustus on viisasta ratkoa Suomessa ennen kuin EU puuttuu asiaan. Presidentti kaipaa myös esiliinan ulkopoliittisiin keskusteluihin. Valtiosääntöoikeuden professori Antero Jyränki patisti sunnuntaina Kalevan haastattelussa presidentti Tarja Halosta jättäytymään vapaaehtoisesti pois EU:n huippukokouksista ja luovuttamaan ne pääministeri Matti Vanhasen hoidettaviksi. Jyrängin mielestä asia pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä hyvän sään aikana, ennen kuin joudutaan törmäyskurssille tai jopa perustuslailliseen kriisiin.
Jyränki puuttui myös toiseen valtiosääntöoikeudelliseen ongelmaan. Uuden perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Kuitenkin presidentti tapaa yksinään ulkomaisia päättäjiä. Jyrängin mielestä ainakin ulkoministerin pitäisi olla mukana, kun presidentti keskustelee vieraiden valtioiden edustajien kanssa ulkopolitiikasta.
Maan parhaimpiin presidentti-instituution tuntijoihin kuuluva Jyränki puuttuu kommenteillaan hyvin tärkeään asiaan eli aktiivisen presidentin tapaamisiin ja neuvotteluihin ilman ministereiden läsnäoloa. Suomi on parlamentaarinen maa, jossa ministerit ovat vastuussa tekemisistään eduskunnalle ja sitä kautta kansalle. Presidentti sen sijaan ei ole vastuussa kenellekään. Kuitenkin pää- ja ulkoministeri voidaan asettaa parlamentaariseen vastuuseen siitä, mitä presidentti yksinkin esiintyessään puhuu tai tekee. Pääministeri voidaan vaihtaa yhdessä yössä, mutta presidentti vasta kuuden vuoden kuluttua.
Uudessa perustuslaissa korostetaan valtioneuvoston ja presidentin yhteistoimintaa ja parlamentarismin merkitystä kaikissa tilanteissa. On hämmentävää, että valtioneuvosto on sallinut presidentin tavata tärkeitä kansainvälisiä vaikuttajia siitä huolimatta.
Kysymys ei ole mistään turhanpäiväisestä asiasta. Vanha valtiosääntö antoi presidentille lähes yksinvallan ulkopolitiikkaan. Esimerkiksi kesällä 1944 Risto Ryti allekirjoitti tarkoituksenmukaisuussyistä yksin sopimuksen Saksan kanssa olla tekemättä erillisrauhaa. Vastineeksi Suomi sai ruokaa ja aseita. Teosta Ryti tuomittiin sotasyyllisyysoikeudessa.
Presidentti Urho Kekkonen neuvotteli koko valtakautensa ajan usein yksin neuvostojohdon kanssa. Näissä neuvotteluissa Suomi suomettui, puuttuihan Neuvostoliitto hyvinkin yksityiskohtaisesti Suomen sisäisiin asioihin. Käytäntöä arvosteli aikoinaan kärkevästi professori Veli Merikoski.
Vaikka perustuslaki on muuttunut, vanhat menettelytavat näyttävät olevan yhä käytössä. Presidentin tapaamiset ulkomaisten päämiesten kanssa ilman "esiliinaa" ovat vastoin perustuslakia ja parlamentarismia. Käytäntöä on muutettava. Suomettumisajan tavoista on jo korkea aika päästä eroon.
Sen sijaan presidentin osallistumisesta EU:n huippukokouksiin ei ainakaan tähän mennessä ole ollut vahinkoa Suomelle. Pikemminkin päinvastoin. Unionin laajentuessa ja uuden perustuslaillisen sopimuksen valmistuessa asia voi muodostua ongelmaksi, etenkin jos Eurooppa-neuvostosta tulee selvemmin päätösvaltaa käyttävä elin. Jyrängin ohella myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi on vaatinut presidenttiä jäämään kotiin.
Asian ratkaisua olisi viisasta pohtia omassa keskuudessa ilman ulkopuolisten puuttumista. Viimeistään siinä vaiheessa kun Suomea Eurooppa-neuvostossa voi edustaa vain yksi henkilö, presidentin on tehtävä tilaa pääministerille. Muuten hän ajautuu törmäyskurssille parlamentaarisen järjestelmän kanssa.