Poliitikkojen toimien kriittinen arviointi on olennainen osa demokratiaa. Poliitikot ovat tottuneet siihen, että heidän tekemisiään ja sanomisiaan arvostellaan kärjekkäästikin. Kaikkea perätöntä ja vastenmielistä puppua ei kuitenkaan edes poliitikon tarvitse sietää.
Viikonloppuna kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo nosti kissan pöydälle. Orpon perhepiirissä saatiin tarpeeksi perättömästä some- ja valemediakirjoittelusta, jossa väitetään Orpon puolison hyötyvän turvapaikanhakijoiden avustamisesta. Myös sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin.) kertoi, että hänen perheensä on joutunut nettihäiriköinnin ja solvaamisen kohteeksi.
Ministereille ja kansanedustajille tulevan palautteen sävy on koventunut, ja vihapuheen myötä uhkailu on lisääntynyt. Mieltä kuohuttavat aiheet nostattavat herkästi asiattomuuksien vyöryn.
Huolestuttavaa onkin, että sanallisten sivallusten ja perättömien puheiden lisäksi päättäjiä ja heidän perheenjäseniään uhataan väkivallalla. Useat ministerit ovat vuosien varrella saaneet tappouhkauksia, ja heidän henkilösuojaustaan on lisätty.
Aiemmin palautteen antamisessa piti nähdään hieman vaivaa. Nyt vihaviestit ja kunnianloukkaukset voi lähettää hetken mielijohteesta. Helppous ei tee huonoista tavoista hyväksyttäviä. Vastaanottavassa päässä aiheutuu mielipahan lisäksi paljon työtä, kun turvallisuusuhkia joudutaan seulomaan.
Politiikkaon ristiriitoja tulvillaan ja omia näkemyksiä ajetaan voimallisesti. Asioista pitää voida keskustella, mutta tärkeää on, millä tyylillä puhutaan. Vihapuhetta on katsottu aivan liian pitkään läpi sormien, kun sen on väitetty olevan vain värikästä puhetapaa. Koventuneelle kielenkäytölle on annettu tilaa, koska sillä on saanut kannatusta.
On syytä muistaa, että häiriköinti ja vihapuhe eivät ole normaalia käytöstä. Demokratiassa poliittisia tavoitteita on mahdollista edistää tavanomaisin keinoin. Keinovalikoimaan ei kuulu se, että poliitikkojen läheisiä herjataan, mollataan ja uhataan. Tällaista asenneilmapiiriä ei pidä ruokkia.
Orpo ja Mattila tekivät palveluksen tuomalla julki perhepiiriinsä kohdistuvan häiriköinnin. Yleensä poliitikot ovat vaienneet toimenkuvansa tästä puolesta. Viime kädessä kyse on poliisiasiasta.
Keskustan ex-kansanedustaja ja -ministeri Hannes Manninen perusteli taannoin luopumistaan sillä, että ”41 vuotta julkisena kusitolppana riittää”. Manninen arvioi tuolloin, että poliitikot ovat joutuneet julkisen vainon kohteeksi. Paljon ei ole muuttunut seitsemän vuoden takaisesta lausunnosta.
Eduskuntapuolueet laativat äsken yhteiskannanoton, jossa luvattiin tuomita kaikenlainen vihapuhe. Nyt on tilaisuus näyttää, että asiaan on sitouduttu, omia kannattajia tarvittaessa neuvoen ja kovistellen.
Asenteita on mahdollista parantaa ja siivota asiaton käytös pois. Se ei vaadi paljon. Pitää vain miettiä hetki, mitä suustaan tai näpeistään päästää.