Millainen näkymä avautui kotisi ikkunastasi - vihreä vai harmaa? Miten vahvasti ojat, viemärinsuut tai savupiiput haisivat? Entä mikä merkitys luonnolla on ollut elämäsi eri vaiheissa?
Nämä ovat esimerkkiaiheita kirjoituskilpailusta, jonka tavoitteena on koota aineistoa suomalaisten kokemasta lähiympäristön muuttumisesta 1900-luvulla.
Tutkija Simo Laakkonen Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitokselta kuvaa teemana olevan Suomen luonnon ja ympäristön pilaantumisen ja puhdistumisen historia tavallisten ihmisten ajatusten ja kokemusten kautta katsottuna.
Laakkonen vetää Suomen Akatemian ympäristöhistorian tutkimusryhmää, joka toimii kertomusten keruun järjestäjänä yhdessä Työväen Muistitietotoimikunnan kanssa.
Puuttuva
näkökulma
Kirjoituskilpailun idea löytyi eräänlaisena tutkimuksen sokeana pisteenä. Tutkimusryhmä oli alkanut tehdä työtä Helsingin ympäristöhistorian parissa etsien tietoa viranomaisaineistosta sekä tutkijoiden ja lehtien aineistoista. "Sitten alkoi tuntua, että jotain puuttuu", Laakkonen kertoo.
"Ja jossain vaiheessa tuli oivallus, ettei tästä puutu kuin helsinkiläinen."
Huomion saattoi helposti yleistää koskemaan koko maata. Vallitsevat tutkimusmallit kun eivät Laakkosen mukaan pidä tavallista ihmistä mielenkiintoisena tai edes relevanttina tutkimuksen kannalta. "Takana ovat ehkä historiatutkimuksen sisäiset valtiopainotukset, joiden mukaan valtio on oleellinen toimija", Laakkonen tulkitsee.
Toisaalta Laakkonen muistuttaa tutkimusperinteen tulevan pitkälti Yhdysvalloista, missä on painotus tehdä tutkimuksesta mahdollisimman laajaa. Siihen muottiin ei pieni ihminen enää helposti mahdu.
Tavoitteena onkin nyt koota aineistoa, jonka avulla olisi mahdollista tuoda kansalaiset tulevaisuudessa vähitellen Suomen ympäristöpolitiikkaan ja -historiaan. Ja jotta tämä olisi mahdollista, on ensin yritettävä koota aineisto, jossa kansalaiset kertoisivat omista kokemuksistaan.
Muistitietokysely tuo suomalaisen ympäristökysymyksen käsittelyyn aivan uuden, sosiaalisen ulottuvuuden. Laakkonen toteaa, että ainoastaan tavallisilta ihmisiltä kysymällä voidaan saada selville se, mitkä olivat ympäristön pilaantumisen sosiaaliset seuraukset ja kuinka ongelmat näkyivät arjessa.
Keruun moraalinen velvollisuus
"Toivomme, että ihmiset lähestyisivät näitä asioita oman elämänkulunsa kautta. Mikä ympäristö on ollut mukavaa tai vähemmän mukavaa kussakin elämän vaiheessa, ja miten asiat ovat muuttuneet", Laakkonen luettelee.
Muistelun ei tarvitse olla elämän mittainen. "Pienetkin tarinat on tarpeen panna talteen", Laakkonen huomauttaa.
Kirjoitusten kokoamiseen kirjaksi ei ole vielä rahoitusta. "Lähdimme nyt liikkeelle moraalisesta velvoitteesta, yritämme koota ensin aineistoa, kun mahdollisuus siihen vielä on."
Muistitiedon keruukampanjassa lähdetään siitä, että ympäristöongelmia on ollut maamme teollistuneilla ja kaupungistuneilla aluilla jo aivan 1900-luvun alusta saakka. "Ihmiset, jotka ovat kokeneet ympäristön muuttumisen hyvin pitkältä aikaväliltä ovat vielä keskuudessamme", Laakkonen sanoo.
"Jos ei tällaista aineistoa jossain vaiheessa koota, jää tavallinen ihminen pois jatkossakin."
Tavallisten kansalaisten ympäristöä ja luontoa koskevaa muistitietoa ei ole systemaattisesti yritetty kerätä vielä missään maassa. Helsingin yliopiston hanke on siten jopa maailmanlaajuinen pilottihanke.
Surrealistinen
mielikuva
Entä millainen näkymä avautui Simo Laakkosen ikkunasta - vihreä vai harmaa?
"Mieliinjäänein näkymä on ollut melko harmaa peltomaisema", Laakkonen vastaa pitkän pohdinnan jälkeen.
"Toinen ikkunasta aukeava näkymä on ollut aika hurja. Asuimme vähän aikaa Nesteen Sköldvikin jalostamon läheisyydessä, ja yöllä jalostamolla palava soihtu valaisi lahden jään. Se oli unenomainen näky."