Aktiivisuus on taas noussut muotisanaksi sekä jostakin syystä myös eräänlaiseksi kirosanaksikin. Lähtökohtahan täytyy toki olla se, että aktiivisuus edustaa ihmisessä pääsääntöisesti myönteisiä asioita.
Aktiivinen ihminen saa yleensä enemmän aikaan kuin passiivinen. Aikaansaavaa ihmistä ainakin takavuosina arvostettiin juuri tekojen kautta. Sitä voisi luonnehtia sanalla hyve.
Muutenkin aktiivisuus koetaan ihmiselle hyväksi, ainakin jos vastakohtana on passiivisuus. Näin on esimerkiksi liikunnan suhteen.
Terveydenhoidon viranomaiset kannustavat ihmisiä liikkumaan. Samoin tekevät työnantajat, tosin enemmän kuitenkin omalla ajalla. Liikunnan nähdään vaikuttavan myönteisesti työpanokseen, koska se vähentää sairauspoissaoloja.
Kotioloissakin aktiivisuuden osoittaminen voi tuoda enemmän kiitosta kuin passiivisuus. Silloin ehkä tarkoitetaan enemmän niitä kotitöitä, joita riittää ympäri vuoden tehtäväksi. Voisihan sitä harkita esimerkiksi vaihtavansa roolia.
Kyllä se lumen pukkaaminen tai nurmikon leikkaaminen sujuu lähes jokaiselta. Siis jos ei ole lapsia, joita voisi viikkorahalla lahjomalla kannustaa välillä hiukan hikoilemaan. Älypuhelinten hiplaaminen kun ei oikein työstä käy. Ei, vaikka olisi todella aktiivinen sosiaalisessa mediassa.
Jos kuulopuheita on uskominen, monesta perheestä tuntuu teini-ikäisten lasten ohella löytyvän myös aktiivisesti passiivisia puolisoita. Ottamatta kantaa kiistatilanteisiin uskoisin, että myös silloin puhutaan kotitöiden jakautumisesta ja jakamisesta.
Näissä esimerkeissä aktiivisuus on lähtöisin ihmisestä itsestään, joskus kannustamalla ja joskus keskustelemalla.
Torkkupeittojen valtakunnassa Arkadianmäellä osa väestä on vahvasti sitä mieltä, että kansalaisten aktiivisuus kaipaa selkeätä toimintamallia. Jos kansalainen ei riittävästi osoita aktiivisuutta, vähennetään se pois toimeentulosta.
Toki jollakin tulkinnalla voidaan todeta, ettei kysymyksessä ole leikkaus, mutta pääsääntöisesti maalaisjärjellä ajateltuna kysymys on juuri leikkauksesta.
Kannustamisesta ei ainakaan ole kysymys, vaan ihan puhtaasta rankaisemisesta. Alueilla, joissa ei löydy riittävästi palveluja ja vielä vähemmän niitä avoimia työpaikkoja, aktiivisuutta on paha osoittaa. Nyt jopa jotkut yritykset ovat ärähtäneet, ettei hallituksen kaipaamia muutaman päivän työpaikkoja ole edes olemassa.
Ehkä kuitenkin ongelmaa olisi pitänyt lähteä purkamaan ihan toisesta päästä. Olisiko ensin pitänyt olla niitä palveluja ja niitä työpaikkoja, joihin olisi voinut aktiivisesti hakea?
Kun monet puhuvat kannustinloukusta eli olisi taloudellisesti kannattavampaa jäädä kotiin makaamaan kuin tehdä työtä, ei työttömien arjesta tiedä mitään. On jopa ministerin suullakin jo myönnetty, että muutaman päivän työn vastaanottaminen voi pahimmillaan merkitä melkoista viivettä työttömyyskorvausten saannissa.
Eihän se summa ehkä kansanedustajan lompakossa paljon paina. Hyvin usein kansanedustaja saa palkkansa lisäksi päivärahoja jopa enemmän kuin työtön saa korvauksia. Niistä, siis päivärahoista, ei voi luopua, mutta työtön voi kyllä omiansa odotella vaikka vähän pidempään.
Helppohan se on torkkupeiton alla keksiä kaikenlaisia kannustimia, joilla tehdään työttömän normaalista arjesta entistä haastavampaa. Nälkä on kuitenkin aika huono konsultti. Aktiivisuutta se tuskin lisää.