Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Vattin ylijohtaja Juhana Vartiainen osaa ärsyttää lausunnoillaan. Vartiaisen tuorein avaus kiivaaseen työelämäkeskusteluun luettiin Iisalmen Sanomista, jossa hän esitti palkkojen alennusta ikääntyville vetoamalla tuottavuuden heikenty-miseen.
Vartiaisen mukaan iäkkäille ei välttämättä tarvitsisi maksaa samankokoisia yleiskorotuksia kuin nuoremmille. Näillä keinoilla työnantaja ei kokisi ikääntyvää työntekijää rasitteeksi.
Ikäsyrjintään voitaisiin Vartiaisen mukaan vastata nostamalla vanhuuseläkeikää, jolloin työntekijä joutuisi pitämään huolta työkyvystään ja ammattiaidostaan. Ajattelu syyllistää, sillä motivoituneet ja kokeneet työntekijät ovat yleensä tuottavia ja kiinnostuneita pitämään yllä ammattitaitoaan.
Siinä Vartiainen sen sijaan on oikeassa, että työttömyyseläkeputkijärjestelmä tekee ikääntyvistä työntekijöistä epäkiinnostavia työnantajan silmissä. Työmarkkinajärjestöillä puolin ja toisin ei ole ollut rohkeutta sulkea putkea.
Oireellista on, että ylijohtajan sanomisista nousee lähes joka kerta äläkkä. Aiemmin hän pillastutti kotiäidit moittimalla heitä laiskoiksi. Nyt hän leimaa ikääntyvät työntekijät velttoilijoiksi. Vartiaisen tunnustus päivätorkuistaan työaikana ja alkoholin käytöstä rentoutumisensa välineenä ovat herättäneet myös hämmennystä.
Herääkin kysymys, ärsyttääkö Vartiainen tahallaan vai eikö hän ymmärrä sanojensa seurauksia.
Selväksi on käynyt, että Vartiainen kantaa huolta työvoiman tarjonnan riittävyydestä pitkällä aikavälillä. Tavallinen työntekijä sen sijaan on huolissaan huomisesta.
Vaarana on, että räväköillä lausunnoilla herkästi otsikoihin päätyvä Vartiainen syö omaa uskottavuuttaan. Median lemmikistä on lyhyt matka sylkykupiksi.
Puhtaita papereita lausunnoistaan eivät saa monet muutkaan keskustelijat. Epäluottamus jyllää, ja osapuolet kyräilevät tosiaan.
Työnantajien vaatimukset palkkojen alentamisesta, työajan pidentämisestä, verohelpotuksista ja yrityskohtaisesta sopimisesta tuovat elävästi mieleen 1990-luvun alun, jolloin työnantajajärjestöt esittelivät vaatimuslistansa talousongelmien ratkaisemiseksi. Työntekijäleirissä alettiin puhua ”saatanallisista säkeistä”.
Tilanne on nyt samankaltainen. Työntekijäpuolen neuvotteluasema on heikko, sillä suhdannekriisin alla kuplii rakennemuutos. Talous uhkaa näivettyä ja elintaso laskea tilanteessa, jossa valtionvelka ja ikäpyramidi kasvavat väärään suuntaan.
Vastakkainasettelusta huolimatta ongelmat eivät ole kadonneet. Ensisijaisesti tarvitaan uusia työpaikkoja ja vientituotteita, jotka menevät kaupaksi.
Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) tapaa keskiviikkona työmarkkinajärjestöjen johtajat. Asemiin ajon jälkeen edessä on yritys pusertaa välttämätön yhteiskunta- tai vakautussopimus, jolla Suomi pelastuu.
Kriisin aiheuttama tauti on tunnistettu, nyt pitää osata annostella lääke oikein.