Danske Bankin rahanpesuskandaali osoittaa, miten tärkeää rahanpesun vastainen taistelu on.
Rahanpesun estämiseen tarvitaan tiukempia EU:n tasoisia toimia, sillä kansallisessa valvonnassa on suuria paikallisia eroja.
Tanskan suurimman pankin Danske Bankin rahanpesuskandaali on edennyt siihen pisteeseen, että pankin pääjohtaja Thomas Borgen erosi keskiviikkona. Samalla pankki antoi tulosvaroituksen.
Pohjoismaisessa mittakaavassa kyse on poikkeuksellisen törkeästä rahanpesuskandaalista. Pankin Viron-yksikön kautta saatettiin Danske Bankin oman selvityksen mukaan pestä rahaa jopa 200 miljardia euroa vuosina 2007–2015. Summalla pyöritettäisiin Suomen valtion budjettia jopa neljä vuotta.
Arvattavasti idästä tulevan rahan valvonta petti pahasti, vaikka vaaran merkit olivat näkyvillä. Leväperäinen meno sai jatkua vuosia, kun pankki laiminlöi valvontaansa.
Rahanpesun seuraukset ovat vakavia. Luvassa voi olla jopa miljardeihin euroihin nousevat sakot, jos hämärät liiketoiminnat ovat vielä nyt arvioituakin laajemmat.
Hollantilaispankki joutui äskettäin maksamaan 775 miljoonan euron sakot, kun selvisi, että pankin kautta oli pesty rahaa. Yhdysvallat puolestaan pani rahahanat kiinni latvialaispankilta, joka peitteli rahanpesuaan. Pankki meni nurin.
Tämän rinnalla ei paljon paina, että Danske Bank yrittää pienentää mainehaittaa lahjoittamalla 200 miljoonaa euroa talousrikollisuuden ja rahanpesun torjuntaan. Uusia raskauttavia tietoja voi tulla vielä esiin, kun viranomaiset tutkivat asiaa Tanskassa, Virossa ja Yhdysvalloissa.
Danske Bank on Suomen kolmanneksi suurin pankki, joten pankkikonsernilla on paljon tavallisia suomalaisia asiakkaita, jotka seuraavat tilannetta levottomin mielin.
Huoli konsernin tulevaisuudesta voi näkyä asiakkaiden valintoina, vaikka Danske Bankin Viron-yksikön tapahtumilla ei olisikaan suoraa vaikutusta asiakkaisiin. Pahimmillaan pankille voisi tapahtua se, että notkahdus pankin uskottavuudessa veisi asiakkaat muihin pankkeihin.
Suomen maineen kannalta huolestuttavaa on Danske Bankin selvityksen näkemys, jonka mukaan Viron-yksikön ongelmat periytyisivät jo Sampo-omistuksen ajoilta. Sammon taholta väite on kiistetty.
Danske Bankin skandaali osoittaa, miten tärkeää rahanpesun vastainen taistelu on kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Hämäräliikemiehet, rikolliset ja terroristit yrittävät ja myös onnistuvat pesemään likaista rahaansa sijoittamalla sitä laillisiin kohteisiin – suostuvaisten tahojen avulla. Siitähän on kyse Danske Bankin tapahtumissa.
Nykyinen valvonta ei selvästikään riitä. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyviä EU-säädöksiä on tiukennettava. Euroopan pankkiviranomaisen valtuuksia on syytä lisätä rahanpesun valvonnan tehostamiseksi. Myös Euroopan keskuspankin ja kansallisten rahanpesuvalvojien yhteistyö kaipaa välineitä rahanpesun estämiseen ja yhteisten toimintatapojen kehittämiseen.
Kansainvälinen rikollisuus, korruptio ja ahneus eivät tunne rajoja. Tarvitaan tiukempia EU:n tasoisia toimia, sillä kansallisessa valvonnassa on paikoin suuria maakohtaisia ja paikallisia eroja.