Torista tuli San­ka­rin toinen koti

Torikauppias Tuure Sankarilla, 60 on vilkas päivä. Eloisan oloisen miehen suu ja kädet puhuvat minkä ehtivät ostoksille tulleiden asiakkaiden kanssa.

Sekatyömieheksi itseään tituleeraava Tuure Sankari on monelle oululaiselle tuttu mies. Vuosikymmenten kuluessa hän onkin saanut suuren ystävä- ja tuttavapiirin ympärilleen.
Sekatyömieheksi itseään tituleeraava Tuure Sankari on monelle oululaiselle tuttu mies. Vuosikymmenten kuluessa hän onkin saanut suuren ystävä- ja tuttavapiirin ympärilleen.

Torikauppias Tuure Sankarilla, 60 on vilkas päivä. Eloisan oloisen miehen suu ja kädet puhuvat minkä ehtivät ostoksille tulleiden asiakkaiden kanssa.

Yhtä sukkelaan näyttää juttu sujuvan ruotsiksikin, kun paikalle saapuu turisteja länsirajan takaa. Välillä mies sentään ehtii painaa hetkeksi puutakin.

"Meillä tämä kielten puhuminen käy helposti, kun minä taidan nuo länsikielet ja kenkäkauppias Kemppainen itäkielet", hän selvittää työnjakoa.

Kauppatori on Sankarille kuin toinen koti. Makasiiniltaan hänet tapaa satoi tai paistoi, oli pyhä tai arki. Jos on hiljaisempaa, mies istahtaa puotinsa eteen sijoitettuun keinustuoliin ja raataa paikalle sattuneiden kavereidensa kanssa.

"Joskus se istuu pakkasillakin kiikkustuolissaan paksut turkikset päällään", tietää yksi kavereista kertoa.

Torimiljöössä Sankari on viihtynyt polvenkorkuisesta saakka.

"Heinäpäässä asuttiin ja kaupalla kuljin isäni mukana. Jo 10-vuotiaana myin torilla arpoja ja matkahuollon edessä lankkasin ihmisten kenkiä. Pääsin hyville tienesteille."

Yksi pojannassikan asiakkaista oli legendaarinen Otto Karhi.

Lue lisää kauppamiehen ja yrittäjän vinkeistä keskiviikon Kalevasta!

Ilmoita asiavirheestä