Oulun torilla, toripoliisin edessä poseeraava Jaakko Mikkola herättää huomiota ohikulkijoissa. Miehellä on päässään samanlainen lakki kuin patsaalla ja vyötäröllä on tehtävän mukainen vyö ja miekka. Ilmekin pysyy yhtä leppoisan asiallisena.
"Ukkini oli yksi Oulun toripoliiseista", Mikkola selventää. "Me olemme just samat kaimat. Hänkin oli Jaakko Mikkola."
Lakki, vyö ja miekka ovatkin torin rauhaa vartioineen isoisän peruja. Jaakko Mikkola kertoo, että pappa sai miekan tsaarin aikana, eikä sitä ole käytetty virka-aseena.
Nykyään komea kapistus kuuluu toripoliisin tyttärelle, 94-vuotiaalle Laura Mikkolalle, joka edelleen asuu Oulussa.
Kompiaisia kakaroille
Monet oululaiset muistavat vielä hyvin Jaakko Mikkolan, joka partioi Oulun torilla vuosina 1910-1933.
"Hän oli pisimpään toripoliisina ja on henkilöitynyt Oulun toripoliisiksi, vaikka heitä oli muitakin", nuorempi Jaakko Mikkola arvioi.
Toripoliisina toimineen Mikkolan mainetta lisäsivät monet osuvat sutkautukset. Parhaiten tunnetaan hänen kehotuksensa "herra on hyvä ja hajjaantuu."
Jaakko Mikkola muistaa ukkinsa lempeänä mutta jämäkkänä miehenä.
"Muistan hyvin, kun hän sanoi aina, että tulkaa pojat tänne, niin saatte kompiaisia", Mikkola kertoo.
"Olin silloin vähän villi", hän jatkaa muistelemista. "Pappa sanoi vain, että älkää te Jaakkoa. Kyllä siitä vielä mies tulee."
Jaakko Mikkola on jäänyt ihmisten mieliin myös pontevan olemuksensa ansiosta.
"Ihmiset puhuvat, että hän olisi ollut 165 senttiä pitkä ja painanut jopa 140 kiloa", pidempi ja laihempi Mikkola kertoo. "Hän oli kuin tämä patsas."
Ainoa ero miehillä onkin viikset, jotka patsaalta puuttuu. "Nehän pitäisi siihen valaa", Mikkola ehdottaa leikillään.
Jaakko Mikkolaa onkin arveltu useaan otteeseen Kaarlo Mikkosen patsaan esikuvaksi, mutta todellisuudessa taiteilija on ikuistanut kiveen appiukkonsa vantteran hahmon.
Toripsykologi tarjolla
Jaakko Mikkola on vieraillut moneen otteeseen toripoliisipatsaan luona Oulun torilla, vaikka onkin asunut pitkään Kainuussa. Kuhmoon hänet veivät vaimon Ritva Mikkolan sukujuuret ja sopiva työpaikka ammatinvalintapsykologina.
Mikkola kertoo käyvänsä jo kainuulaisesta, vaikka oululaiset juuret ovatkin vahvat. Ystävän mukaan Mikkolasta tuli 80 prosenttisesti kainuulainen, kun hän sai pudotettu metson koiran haukkuun. Loputkin kainuulaisprosentit irtosivat, kun Mikkola kaatoi karhun.
Kainuulaistumisestaan huolimatta Jaakko Mikkola on pitänyt oululaisten lippua korkealla nykyisellä kotiseudullaankin. Kaikkien aikojen oululaista etsittäessä Mikkola värväsi tuttujaan antamaan äänensä toripoliisille. Kahdeksas sija Kalevan äänestyksessä 72 äänellä lämmitti hänenkin mieltään.
Mikkola toivookin, että oululaiset ymmärtäisivät jatkossakin toripoliisin arvon koko kaupungin symbolina.
"Se kuvastaa Oulun ihmettä. Oulu kuuluu Suomen menestyjiin, mutta menestys on tullut rennolla tekemisellä, eikä tiukkapipoisesti", hän arvioi.
Toripoliisin jälkeläinen olisi jopa itsekin valmis perinteen jatkajaksi. "Jos Oulu perustaisi kesäksi toripsykologin viran, voisin tulla siihen", hän heittää naurahtaen.
"Onhan niitä kisapappejakin olemassa, miksei sitten toripsykologeja."