Jännitys tiivistyy Potnapekan sisällä. 7-vuotias Vilma ja 5-vuotias Aleksi Vatjus-Anttila nousevat seisomaan ja kurkistelemaan ikkunoista. Kohta se tulee. Kuka huomaa sen ensimmäisenä?
"Siellä! Se on Toripolliisi", lapset huutavat kuin yhdestä suusta ja osoittavat kohti pyöreää poliisipatsasta.
"Sillä on iso ylioppilaslakki ja tosi isot pöksyt!", Vilma sanoo virnuillen.
Kaleva seurasi kahden lapsen Potnapekka-ajelua. Miltä Oulu näyttää lapsen silmin?
Oulun paras nähtävyys on Vilman mielestä ennen kaikkea märkä. Veden ympäröimää Rotuaarin palloa voisi vaikka halata. "Pallo on kyllä pienempi kuin Toripolliisi. Ihan vähän pienempi", Vilma sanoo.
Vilma pohtii Oulun olevan hieno kaupunki, koska Oulussa on hienoja rakennuksia. Kaupunginteatterin kohdalla hän on kuitenkin aivan hiljaa. Jarkko-isän kysyessä, mikä rakennus ulkona näkyy, Vilman suu menee mutrulle.
Vilma miettii hetken. Sitten hänen kasvonsa kääntyvät ylitsevuotavan pirteään virneeseen. "No en mä tiedä, mikä se on. Mutta se on hieno talo, koska ikkunassa näkyy hienoja pukuja", Vilma sanoo.
Toripoliisin lisäksi lapsia kiinnostaa myös valkoinen patsas. Vilma huomaa sen heti Torikadulla Pentikin kulmalla. Patsas näyttää olevan nainen, vaikka vieressä on hämmentävästi kyltti, jossa lukee nimi Johan Julin.
"Miksi sillä näkyy tissit?" Vilma paheksuu.
Kauniissa kesäsäässä lasten mielessä tuntuu olevan vain vedessä polskiminen. Potnapekassa kuulutetaan Raatin kentästä, jonka yhteydessä toimii uimahalli.
Lapset katsovat ympärilleen. Ympärillä näkyy vain möyrittyä maata ja betonia. Aleksin ilme on lohduton. "Missä uimahalli?" Aleksi kysyy.
Kuulutukset jatkuvat. Naisääni kertoo seuraavan määränpään olevan Nallikarin uimaranta. Lapset ilahtuvat silminnähden, ja Aleksi uhoaa menevänsä veteen uimaan. Hänen mielestään Nallikari ei ole kuitenkaan Oulun paras uimaranta, vaan paras ranta löytyy Kuivasjärveltä.
"Mutta Pyykösjärvellä on lämpimämpi vesi", Aleksi tietää.
Matka jatkuu.
Lapset istuvat hiljaa.
Aleksi avaa suunsa ja hämmentää tilanteen. Hän on nähnyt pienen pilkahduksen sinistä puiden takaa.
"Mikä tuo on?"
Kukaan ei näe vieläkään mitään. Aleksi vaikuttaa olevan varma, että Oulun kiinnostavin rakennus on vihdoin löytynyt.
Talo paljastuu puiden takaa. Se on vaaleansininen Nallikarin camping-talo.
Potnapekka kääntyy takaisin kohti keskustaa. Sen pujotellessa Pikisaaren läpi Vilma tarkkailee puutaloidylliä. Jarkko-isä kertoo ympärillä olevien talojen olevan tosi vanhoja.
"Ovatko ne vanhempia kuin sinä? Miksi talot elää pidempään kuin ihmiset?", Vilma miettii.
Matka jatkuu taas.
"Tylsää ja pitkästyttävää", Vilma sanoo.
Totuus Oulusta tulee lapsen suusta.