Noin 30 soittajan puhallinorkesteri ei pysty kilpailemaan 100-200-henkisten valtiollisten paraatikokoonpanojen kanssa näyttävyydessä. Niin se vain on.
Kun sotilasmusiikin mahtimaat vyöryvät katsojien tajuntaan voimalla ja räiskeellä, Oulun ja Rovaniemen soittokunnat tekevät Moskovassa harkitun koukkauksen kartoittamattomaan selustaan Saamenmaan kautta.
Paakkunaisen Ruskan ottamista ohjelmaan orkesterinjohtajien olisi silti kannattanut harkita parin tupakin verran kauemmin, sillä kappale menettää toriakustiikassa osan viehätyksestään.
Onneksi Angeleilla (ent. Angelin tytöt) on vuosikymmenien esiintymiskokemus. He eivät helposti putoa kartalta, vaikkei jok´ikinen yksityiskohta nappiin osuisikaan.
Koko show´ta ajatellen Suomen ohjelmaosuus täytti kyllä paikkansa siinä missä muidenkin. Torikauhua ei ollut havaittavissa, pikemminkin myönteistä näyttämisen halua.
Ei konserttia Venäjällä ilman Kalinkaa ja muita iän ikuisia sotaratsuja.
Italialaisetkin soittavat oopperaa, israelilaiset nostavat ja laskevat päivää Hava Nagilan tahdissa, intialaisista ei oikein ota selvää.
Tämä näyttää riittävän. Kiintoisaa, miten venäläisillä soittokunnilla on kaksi voimamerkintää: erittäin kovaa ja helvetillisen kovaa. Samaan tyyliin Moskovassa ajetaan autoillakin.
Mutta miksi finaalissa lauloi ranskalainen chanson-tähti Mireille Mathieu? Sen kun tietäisi. Lienee jonkun paikallisen kenraalin nuoruuden ihastus.