Yhtenä päivänä se vain on siinä. Pystysuora viiva maisemassa, virhe, jota silmä ei voi ohittaa. Seuraavana päivänä ilmestyy toinen, sitten kolmas, neljäs, viides ... Siellä ne sojottavat kuin torahampaat sinisen vaarajonon laella.
Olen tyrmistynyt. Mestariteos on puhkottu.
Vaikka kuinka yritän olla niitä näkemättä, se ei onnistu. Maisema on pilalla. Järvenselän takaa kohoavien vaarojen jylhää arvokkuutta on loukattu tökerösti.
Seuraan luvattoman huonosti mökkikuntani Posion asioita. Nyt, shokkiherätyksen jälkeen, kävi selville, että piikit ovat tuulivoimaloita. Siellä rakennetaan ensimmäistä Koillismaan tuulivoimapuistoa. Posion ja Kuusamon rajalle Saukkovaaraan ja Mäkiahoon nousee yhteensä seitsemän voimalaa.
Näiden lisäksi Koillismaan erämaihin on suunnitteilla muitakin tuulipuistoja kymmenine ja taas kymmenine voimaloineen.
Esimerkiksi Kuusamon luoteisosaan Posion rajalle Maaninkavaaraan on suunnitteilla 71 voimalan tuulipuisto aivan Riisituntunturin kansallispuiston ja Natura-alueiden läheisyyteen.
Keskelle Kuusamon Kitkajärven ja Riisitunturin kansallismaisemaa!
Myös Posion yhteismetsän maille, kunnan länsiosaan Murtovaaraan on tulossa tuulivoimapuisto. Taaleritehtaan Pääomarahastot Oy:n suunnitelmissa on 24 voimalaa. Aloittaminen on siirtynyt kaavasta tehtyjen valitusten vuoksi.
Hanketta on perusteltu muun muassa sillä, että se toisi yhteismetsän osakkaille tasaista tulovirtaa.
Maisemani turmelevat suolapatsaat ovat siis vasta ”mitätön” alku.
Saukkovaarasta on mökkirantaani linnuntietä järven yli ehkä 15 kilometriä. Voin kuvitella, että sillä säteellä muissakin suunnissa ollaan yhtä tyrmistyneitä. Riisitunturille myllyjen etäisyys on 22 kilometriä ja ne näkyvät kuulemma sinnekin.
Onkohan Kuusamon ja Posion kunnissa pohdittu loppuun asti, mitä maiseman turmeleminen tulee vaikuttamaan Koillismaan matkailuun, joka nojaa täysin alueen upeaan luontoon?
Nyt jos koskaan päättäjien kannattaisi jalkautua maastoon ja tarkastaa tilanne omin silmin. Ei tarvita kummoistakaan mielikuvitusta hahmottamaan, miltä maisema tulee näyttämään vimmaisen tuulimyllyjen pykäämisen jälkeen.
Valtio (me veronmaksajat) tukee tuulivoimaa voimakkaasti. Tukijärjestelmä on kuitenkin menossa uusiksi ja tulevien hankkeiden toteutuminen on kiinni siitä, millainen järjestelmästä tulee.
Saukkovaaran-Mäkiahon tuulivoimapuistoa rakentaa slovakialainen E-Group, joka osti kohteet Posion Energialta ja Taalerilta.
Se saa vielä tukea vanhan järjestelmän mukaan eli takuuhinnan 83,5 euroa megawattitunnilta. Sähkön markkinahinta on nyt noin 30 euroa. Tukea saa 12 vuotta.
Puisto työllistää kaksi huoltomiestä ja osa-aikaisen tienauraajan. Kunnille maksetaan kiinteistövero ja maanomistajille vuokrat.
Tuijotan vaaralta kohoavia valkoisia piikkejä, jotka ilkkuen loistavat ilta-auringossa entistäkin selvemmin.
Voisinko tottua niihin, ajatella tehtaanpiipun tapaisina maamerkkeinä? Nehän ovat vain tuulimyllyjä, jotka tuottavat puhdasta energiaa. Niistä ei tule vesistöön epämääräisiä laskuojia, ne eivät pölise tai säteile.
Olen niin kaukana, etten häiriinny siipien suhinasta, eivätkä kuolleet hanhet tipu niskaani.
Ei auta – tällä hetkellä ne tuntuvat kaikkea muuta kuin luontoystävällisiltä. Muistuttavat vain järjettömyydestä ja ahneudesta. Eikö maisemalla ole mitään arvoa?
Kolumni