Herkillä ja hiljaisilla äänenpainoilla aloitti kitaristi Petri Kumela Oulunsalo Soi -musiikkitapahtuman lauantai-iltana Vilho Lampi -museossa Limingassa. Hänen kanssaan C. P. E. Bachia ja W. A. Mozartia soitti Miklós Spányi klavikordilla.
Kumela vierailee Oulunsalon juhlilla kahdeksatta kertaa, mutta tämän vuoden tekee erityiseksi se, että hänet on nimitetty festivaalin vuoden taiteilijaksi.
"Ainutkertainen juttu. Tämän jälkeen sitä ollaankin menneen vuoden taiteilijoita", hän heittää hymyssä suin.
"Oulunsalo Soi on todella mukava festivaali, jolla keskitytään itse asiaan, musiikkiin ilman tärkeilyä. Talkooporukan henki on mainio, ja konserttipaikat Oulun seudulla suorastaan loistavia."
Tänään maanantaina Kumela pitää Vuoden taiteilijan profiili -konsertin Oulunsalotalossa kello 19.
"Soitan konsertissa aika monipuolisen kattauksen barokkimusiikista lähtien. Esitämme myös Riikka Talvitien säveltämän duon Beyond the Web Oulu Sinfonian sellistin Riina Seebeckin kanssa. Nuorelta tamperelaiselta säveltäjältä Paavo Korpijaakolta mukana on suuri soolosonaatti Kimberley", hän selvittää.
Vuoden taiteilijan festivaaliurakka jatkuu intensiivisenä koko viikon. Tiistai-iltana Haukiputaan kirkossa hän soittaa barokkikitaralla Baccano-yhtyeen kanssa. Keskiviikkona uuden musiikin konsertissa Oulunsalotalossa Kumela on mukana esittämässä Pehr Henrik Nordgrenin pari vuotta sitten säveltämää trioa kitaralle, sellolle ja käyrätorvelle.
Samassa konsertissa saa kantaesityksensä Arttu Takalon kappale, jonka kokoonpanoon kuuluvat käyrätorvi, kitara, jousikvartetti ja lyömäsoittaja.
"Esitän paljon vanhaa musiikkia, mutta teen mielelläni myös yhteistyötä nykysäveltäjien kanssa. Kantaesityksiä minulla on ollut useita ja niitä on tulossa lisää. Keskiviikon konsertissa soittava cornisti Tero Toivonen oli mukana kantaesittämässä Nordgrenin trioa 2005. Samana vuonna myös levytimme sen", Kumela kertoo.
Barokkikitara
klassisen rinnalla
Romantiikan ajan musiikki on jäänyt Kumelalta viime vuosina vähemmälle. Barokkikitara kulkee nykyään klassisen rinnalla, vaikka joskus Kumela on nähty mandoliinin ja banjonkin varressa.
"Nuorempana soitin myös töpselivehkeitä bändeissä, mutta enää aika ei riitä kaikkeen. Soittoteknisesti klassinen- ja sähkökitara eivät sulje toisiaan pois - vaikka itse asiassa en tunne ketään, joka soitaisi molempia rinta rinnan ammattitasolla."
Tavalliset ihmiset esittävät harvoin Kumelalle yksityiskohtaisia tilauksia, mitä musiikkia he haluaisivat kuulla.
"Ei minulta pyydetä kuin jukeboksista, että soitapas tämä kappale. Konserttien järjestäjät sen sijaan saattavat esittää toivomuksia. Ulkomailla pyydetään monesti jotain suomalaista. Mutta ei kai kitaraa voi soittaa pitämättä esillä myös espanjalaista, romanttista ja virtuoosiohjelmistoa; niitä kulkee mukana, vaikka nämä alueet eivät minulle tällä hetkellä ole keskeisiä."
Festivaalin päätöskonsertissa Oulunsalon kirkossa lauantaina Kumela esimerkiksi soittaa Mauro Giulianin kitarakonserton 1800-luvun alusta kamariorkesteri La Tempestan solistina.
Saksassa kitaristit marginaalissa
Petri Kumela opiskeli vuosikymmenen alussa pitkään Saksassa, mutta konsertoivan taiteilijan elämää ajatellen hän löytää kuitenkin enemmän plussaa omasta maasta.
"Suomessa klassinen kitaristi ei ole ihan niin marginaalissa kuin Saksassa, jossa saksalaisen kulttuurin ja jousikvarteton ylivalta tuntuu yhä vahvana. Tosin ihan suoraan en pysty vertaamaan, koska Saksassa olin opiskelija. Suomessa ainakin suhtaudutaan avoimemmin nykymusiikkiin", Petri Kumela kiittelee.
Klassisen kitaristin elanto kertyy opettamista ja konsertointia sopivasti yhdistelemällä. Petri Kumela opettaa Helsingin konservatoriossa ja Helsingin ammattikorkeakoulussa Stadiassa. Oppilaita hänellä on kymmenkunta.
"Miten nämä kaksi tulolähdettä painottuvat, on hyvin pitkälti henkilöstä kiinni. Studiokeikat ovat kevyen puolen kavereiden plektrahommia. Harvoin siellä klassinen muusikko on soittamassa."