Sataman läheisyydessä höylä soi ja sorvi pyörii. Mallasjuoman entisen tehtaan portinvartijan tuvassa sijaitsee Veijo Nousiaisen pienoisvaltakunta laivoineen, autoineen, junineen ja traktoreineen.
Kuusi vuotta sitten Nousiainen hurahti pienoismallien maailmaan. "Oikeastaan se lähti ihan lapsuusvuosista. Tein kaikkea puusta ja muusta, äijänpäitä ja sen sellaisia. Eläkkeelle päästyäni ajattelin, että vieläköhän tuo tekeminen maistuisi", Nousiainen muistelee.
On maistunut. Puisia pienoismalleja on levinnyt ympäri maailmaa, vaikka käsityöläinen ei suurta ääntä itsestään ole pitänyt. Monia hän on myynyt tai antanut lahjaksi, loput ovat löytäneet kodin Nousiaisen veljen asunnosta. Yksi rakkaimmista pienoismalleista lienee Nousiaisen takavuosien menopeli, punainen Ford Mustang, vaikka taiteilija ei sitä suoraan myönnä. Vain pieni hymynkare kertoo kiintymyksestä vauhtipeliin.
Toppilan työtuvassa on syntynyt pääasiassa pieniä ja isoja menopelejä ihan "omasta päästä" ja omaksi iloksi. Nousiainen on luonut omat sapluunansa ja työtapansa, eikä ole liiemmälti tehnyt tilaustöitä. Silloin tällöin inspiraatio on iskenyt ulkomaanreissuilla, muun muassa Dubaissa: matkasta muistuttavat hyllyssä komeilevat vankkurit.
Alkuaikoina puutyöharrastus vei miehen mennessään. Verstas alkoi pikkuhiljaa voittaa kotiolot, ja puisia kulkuvälineitä syntyi kiihtyvällä vauhdilla. Muutaman vuoden kuluttua ajankäyttö palasi raiteilleen, pariin puutyötuntiin päivää kohden.
Eläkemiehelle pienoismalliharrastus olisi käynyt kalliiksi ilman materiaalista apua: sorvi on ystävän Venäjän-reissun peruja, puutavaraa tulee kaverilta Kemistä ja itse verstaskin on tuttavan kautta vuokralla. Ainoastaan maalit aiheuttavat Nousiaiselle alati nousevia kustannuksia.
Paikatakseen talouttaan lupsakka veistäjä vetää esiin vaalikortin: "Tuleville kansanedustajille sellainen ehdotus, että ensi kerralla mentäisiin taulujen sijaan Veijon puuautoilla eduskuntaan!"
Kuudessa vuodessa pienoismalleja on kertynyt paljon, mutta julkisuus on kiertänyt miehen kaukaa.
"Nukulla oli kerran näyttely, mutta Tietomaalle ja Oulun taidemuseolle pienoismallini eivät ole kelvanneet", Nousiainen ihmettelee.
Kesällä puute korvautuu Oulaisissa, missä vietetään parhaillaan Vanhan voiman päiviä. Siellä yleisöllä on mahdollisuus tutustua Nousiaisen "näpertelyihin".
"Kyllä se on minun viimeinen näyttely", Nousiainen toteaa suoraan.
Reistaileva terveys asettaa omat ehtonsa työläälle harrastukselle. Perinteen jatkajaa ei ole tiedossa, mutta vinkkejä Nousiainen jakaisi mielellään nuoremmilleen.
Tulevaisuudessa virkeä veteraani aikoo panostaa maalaamiseen, sillä oikutteleva terveys ei sovi yhteen puun työstämisen kanssa.
"Maalaaminenhan on paljon helpompaa kuin pienoismallien teko. Aina, jos menee väärin, voi maalata päälle. Jos minä sahaan vinoon, työ on pilalla", veistelee Nousiainen ja hymyilee.
Vanhan voiman päivät Oulaisissa 4.-6. heinäkuuta.