Keskellä Meri-Toppilaa seisovasta sellutehtaan jäänteestä, Alvar Aallon suunnittelemasta hakesiilosta ei sittenkään tule Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen kappelia. Yhdistys olisi kaivannut remonttiin vakavasti otettavia yhteistyökumppaneita ja koska niitä ei ilmaantunut, se vetäytyi hankkeesta.
Parikymmentä vuotta tyhjillään virunut siilo on siis taas kaupungin niskoilla. Kaupungilla itsellään ei ole sille käyttöä, ja siiloa on tarjoteltu jo pitkään muille kunnostettavaksi sopivaan tarkoitukseen, viimeksi jopa ilmaiseksi.
Viime vuoden lopulla näytti jo vihdoin tärppäävän. Siilo varattiin evankeliumiyhdistykselle, jonka oli määrä laatia siilolle käyttösuunnitelma tämän vuoden loppuun mennessä .Siilon remonttikustannukset ovat kuitenkin sitä luokkaa, ettei yhdistys lopulta halunnut yksin ottaa sellaista riskiä.
"Olisimme tarvinneet mukaan yhden tai kaksi tahoa, jotka olisivat tuntuvalla summalla tulleet mukaan", kertoo yhdistyksen sisälähetysjohtaja Heikki Haataja.
Esimerkiksi kaupunki tai evankelisluterilainen seurakunta olisivat olleet mieleisiä kumppaneita.
Haatajan mukaan oli kuitenkaan selvää, että seurakunta ei lisätiloja alueelta tarvitse. Kaupunki taas olisi ollut valmis osallistumaan projektiin joustamalla tontin vuokrassa. Yhdistyksen Pohjois-Suomen piirijohtaja Hannu Kippo uskoo, että halukkuutta olisi saattanut olla enempäänkin, mutta neuvottelut jäivät nyt kesken.
Kiinnostavampi kuin Temppeliaukion kirkko
Sekä Haataja että Kippo ovat henkilökohtaisesti erittäin pettyneitä, että hanke kariutui.
"Tästä olisi saattanut tulla jotain aivan erityistä, jolla olisi varmasti ollut myös maailmanlaajuista mielenkiintoa. Kysehän on Alvar Aallon suunnittelemasta rakennuksesta", toteaa Haataja. Yhdistyksen taloudesta vastaavat pitivät remonttia kuitenkin liian kalliina.
Haataja uskoo, että siilokappelista olisi voinut tulla yhtä suosittu turistinähtävyys kuin vaikkapa Helsingin Temppeliaukion kirkosta, jota hän ei itse asiassa pidä läheskään yhtä mielenkiintoisena.
Kappelihankkeen kariutuminen tuli pettymyksenä myös professori-arkkitehti Kaisa Broner-Bauerille, joka alun perin vinkkasi evankeliumiyhdistykselle siilon mahdollisuuksista. Edelleenkin hän toivoo, että siilo päätyisi kappeliksi. "Olen esittänyt kaupungille, että vielä tutkittaisiin mahdollisuus ottaa mallia Turun ekumeenisesta taidekappelista, jossa siis järjestetään konsertteja ja taidenäyttelyjä ja joka samalla on kirkkokuntien yhteisessä käytössä hartaustilana."
Oulun arkkitehtiopiskelijat ovat talven aikana perehtyneet siilon mahdollisuuksiin restaurointikurssilla Kaisa Broner-Bauerin johdolla.
Ainakin pari miljoonaa euroa tarvitaan
Evankeliumiyhdistys on edelleen siilosta kiinnostunut ja valmis lähtemään kumppaniksi, jos löytyy joku taho, joka ottaa päävastuun kunnostamisesta. Tarkkaa kustannusarviota remontista ei ole tehty, mutta Kippo arvioi rahaa tarvittavan ainakin pari miljoonaa euroa. Haataja arvioi yhdistyksen olevan valmis pistämään omaa rahaansa likoon noin puolet siitä. Yhdistyksen on joka tapauksessa löydettävä Oulusta tilat toiminnalleen.
Kaupunki joutuu jälleen pohtimaan, mitä siilon kanssa tehdään. Isännöitsijä Matias Pirttimaa Oulun kaupungin tilapalveluista epäilee, että asiaa lähestytään nyt kaavamuutoksen kautta eli rakennuksen käyttötarkoitusta laajennetaan. "Mitään ei kuitenkaan ole vielä päätetty."
Siiloa havitteli syksyllä myös oululainen insinööri Veli Suorsa, joka teki päätöksestä myös oikaisuvaatimuksen. Päätöstä ei kuitenkaan kumottu.
Suorsa olisi halunnut rakentaa siiloon asuin- ja liiketiloja, näyttelytiloja, yhdistysten kerhotiloja sekä uudisrakennuksen. Hänelläkään ei ole rakentamiseen omia varoja, vaan hankkeelle pitäisi neuvotella erillinen rakennuttaja ja rahoittaja.
