Vaasan palon syytä on tähän päivään saakka selitetty erilaisilla huhuilla ja uskomuksilla. Körttiläisen kauppias Aurenin mielestä palo oli tuhopoltto, mutta teoria poissuljettiin näytön puutteessa.
Käsitys, jonka mukaan naapuritontin kirvesmies olisi nukahtanut piipun kanssa, voitiin niin ikään unohtaa. Palokokeissa sammalkasa ei syttynyt piipusta millään.
Vahvin huhu on ollut, että karjapiika olisi aamulypsyn jälkeen häätänyt kärpäsiä tervasavun avulla. Jopa Sakari Topelius kertoi uutisessaan aikanaan, että Aurenin piika olisi kuumentanut takassa kiviä ja pudottanut ne sitten tervasankoon, joka oli syttynyt tuleen. Puheenjohtaja Pentti Suksi kumoaa myös tämän teorian. Tervasankoon pudotetut kivet saivat aikaan vain hienoista hajua. Vasta tulitikku sytytti tervan palamaan.
Palokokeita järjestettiin tulitikkujen, tuohusten ja sammalen voimin. Työryhmä totesi, että tikuilla räjähdyksenomainen syttyminen oli todennäköisintä. Markkinakauppiaana Mårtenilla oli myös varmasti ollut tikut tuohon aikaan käytössään. Myös Suomessa oli tuolloin jo yksi tulitikkutehdas.
"Äärettömän mielenkiintoinen työ"
Toimikunta paneutui työhönsä Vanhan Vaasan maastotutkimusten avulla. Hiilikerrostumia ja piirroksia vertailemalla päädyttiin paikallistamaan palon syttymispaikkana ollut pehkulato sekä palamattomat rakennukset, jotka olivat tuulensuunnan yläpuolella.
-- Työnä tämä oli äärettömän mielenkiintoinen. Aloituksena se oli mahdoton, mutta kun aloin penkoa arkistoja, alkoi asia kiinnostaa, Suksi kuvailee.
Sinänsä kaupunkien palot olivat melko tavallisia 1800-luvulla. Suomettaren tietojen mukaan Vaasan palossa oli mukana kahdeksankymppinen mummo, joka oli ollut myös molemmissa Porin paloissa 1800-luvun alussa ja vieläpä 1852, jolloin paloivat siis sekä Pori että Vaasa.
Tutkimusta auttoivat eteenpäin sisäministeriön suurpalotutkija ja rikosylikonstaapeli evp. Mauri Pitkämäki, palomestari Pentti Herala ja paikallishistorioitsija Jussi Kangas. Lehtori Anita Uljens käänsi ruotsinkieliset dokumentit suomeksi ja asiantuntijana toimi Pohjanmaan museon tutkija Kaj Höglund.