"Koulujen laulukirjat ovat olleet uskomattoman herkkä barometri. Ne ilmaisivat, millaisia muutoksia yhteiskunnassa tapahtui", toteaa Hannu Taanila.
Laulukirjojen uusiin painoksiin tehtiin aina "ajan vaatimat muutokset". Laulukirjat ovat dokumentti siitä, mikä kulloinkin oli ideologisesti välttämätöntä ja oikeaoppista, mikä ei.
"Vilho Siukosen laulukirjan vuoden 1952 painoksessa on mukana Neuvostoliiton kansallishymni, muttei enää Deutschland, Deutschland über alles", Taanila konkretisoi.
Saksalaisten laulun alkusanat muistuttivat liikaa Hitleristä ja natsiarmeijan toimista.
Taanila isännöi perjantaina Kajaanin Runoviikolla uutta Isänmaalliset laulajaiset -tilaisuutta. Ideana oli laulaa vanhoja kouluajoilta tuttuja lauluja, joiden aatehistoriallista sisältöä Taanila pyrki avaamaan laulun sanoja kommentoimalla.
Armeijan tontusto
Isänmaalliset laulajaiset paljasti, etteivät edes joululaulut ole "puhtaita" politiikasta ja aatteellisuudesta.
Eivät olleet Aapisetkaan, joiden välittämiä arvoja on tutkinut kirkko- ja kirjahistorian dosentti Tuija Laine. Aapiset olivat nekin esivallan palveluksessa.
Taanila löysi maanpuolustushenkeä esimerkiksi Kajaanin seminaarin johtajan ja professorin Martti Helan (1890-1965) sanoittamasta ja säveltämästä Tonttuarmeijasta. Siinä puhutaan tonttujen armeijakunnasta ja kapteeni-ukista.
"Tervepä teille,/ tervepä meille,/ me tonttujen armeijakunta!/ Hei tipsun tapsun tipsun tapsun/ tää on uljas armeijamme,/ tipsun tapsun tipsun tapsun,/ katselkaapas marssiamme,/ tipsun tapsun tei!"
"Agricolan lähteiden mukaan Suomessa on ollut tonttuja, sellaisia saunan, metsän ja riihen hyviä haltioita, mutta ne ovat aivan eri asia nykyiset germaaniset tontut, jotka organisoituvat armeijakunniksi", heitti Taanila.
"Laulu vivahtaa 30-luvulta, siinä on urhokkuutta ja suuruutta. Joulun pukki, kapteeni-ukki on suoraan Suomen armeijan tontustosta. Laulussa on ihan toinen affekti kuin laulussa Soihdut sammuu, jossa tontut hiipivät sillan alta ja tulevat vieraiksi joulupöytään."
Taanila pyysi säestäjää, Helsingin vanhan kirkon urkuria Pekka Suikkasta soittamaan Helan sävellyksen kunnon staccatolla, aksentoidusti, mikä korosti sen sotilasmarssimaisuutta.
Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen Martti Hela -salin seinät raikuivat, kun 120-päinen yleisö kajautti tonttujen armeijakuntana. Mitähän itse salin nimikkohenkilö, joka roikkui muotokuvaksi ikuistettuna seinällä, olisi ajatellut Taanilan tulkinnasta?
Valistus on viritetty
Hedelmällinen lähde Taanilalle oli myös kirjailijan ja valistusmies Jaakko Juteinin (1781-1855) kansansävelmään sanoittama Arvon mekin ansaitsemme. Juteinin runon nimi on Laulu Suomesta.
"Juteini oli tarkka köyhien ihmisten, järjen ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolustaja", huomautti Taanila.
"Kannattaa katsoa tarkasti mitä laulamme: Arvon mekin ansaitsemme. Ketkä ovat tuo -kin? Vaikk´ei riennä riemuksemme leipä miesten maatessa. Kenen riemuksi leipä sitten rientää: maanomistajien ja aatelisten, pääoman haltijoiden. Kuka tuo työn arvon: kyntäjä!"
Juteini oli samoilla linjoilla kuin Snellman: kansan valistus oli viritettävä ja järki hyvä herätettävä.
Laulukirjojen korkeiksi kirjoitetut laulut olivat myös fennomanian palveluksessa ja niitä kaula pitkänä kimittävät lapsukaiset saivat samalla aatteellista alkuopetusta tai aivopesua.
Riemumiellä työhön vaan
Työtä ja työn tekemisen arvokkuutta korostetaan useissa Siukosen laulukirjan lauluissa, muissakin kuin työväenliikkeen omimissa.
Tuntemattoman säveltäjän ja sanoittajan Pajalaulussa työteliästä asennetta opetetaan ahjon täydeltä, aurojen, sirppien ja viikatteiden avulla:
"Riemumiellä työhön vaan,/ kelpo työmies palkitaan./ Terveys ja voima/ siit´ on palkintoina. Riemumiellä työhön vaan,/ kelpo työmies palkitaan."