Heinäkuun alussa voimaantuleva lainmuutos ei lihota tavallisen tontin- tai asunnonostajan kukkaroa. Laissa sovitaan hyötyjen ja kustannusten jaosta kuntien ja maanomistajien, usein grynderien välillä. Eikä markkinataloudessa muuta voidakaan tehdä. Sen sijaan tonttien määrää lainuudistus voi kasvattaa jonkin verran.
Jos yksityisten omistamia maita kaavoitetaan runsaasti, merkitsee se tonttimaan hintojen nousua, koska kunnat ja kaupungit ovat säännelleet hintoja omalla aktiivisella maapolitiikallaan. Jos taas tonttien tarjonta kasvaa huomattavasti, hillitsee se nousupaineita. Hintojen nousua hillitsevä tekijä jäänee kuitenkin arkitodellisuudessa alakynteen.
Uusien kaava-alueiden tekeminen yksityisten maille on todennäköistä joissakin suurkaupungeissa, kuten pääkaupunkiseudun asuntopulasta kärsivissä kaupungeissa. Lakia käytetään paljon enemmän taajamien uusintakaavoituksessa ja kaavanmuutoksissa. Tässäkään uusi laki ei tuo mukanaan pohjoisen näkökulman kannalta mitään ihmeellistä. Jo aikaisemmin on kustannuksista ja hyödyistä sovittu maanomistajien ja kuntien kesken maankäyttösopimuksissa.
Laki tulee sovellettavaksi vain siinä tapauksessa, että sukset menevät ristiin. Lisäksi se toimii pakotteena, joka voi herättää neuvotteluhaluja.
Kuntaliiton maankäyttöinsinööri Matti Holopainen kiteyttää, että tämä on juuri lain tarkoituskin.
Tavallisten omakotitontin muuttaminen kahdeksi on rajattu lakiesityksessä pois, koska laki ei koske alle 500 neliön rakennusoikeuksia.
Tulevaisuus näyttää, tapaavatko maanomistajat ja kunnat oikeussalissa. Siellä muodostuu lain sovellutuksen käytäntö.
Edelleenkin parasta ja tavoiteltavaa maapolitiikkaa on, että kaavoitusmonopolin haltija, kunta omistaa raakamaan.
PEKKA KARJALAINEN