Kuntien rahapula ja yksityisen tonttimaan vähäinen tarjonta näkyvät selvästi tonttimarkkinoilla. Tilanne on erityisen vaikea pääkaupunkiseudulla, jossa ei ole näköpiirissä ratkaisua tonttipulaan. Tonttien kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa ja hinnat karkaavat käsistä.
Tiedot käyvät ilmi tuoreesta tonttibarometrista, jonka tekijöinä ovat Kuntaliitto ja ympäristöministeriö. Barometrissa kysyttiin kuntien maapolitiikasta vastaavien viranomaisten käsityksiä tonttimarkkinoista tänä ja ensi vuonna. Kyselyssä oli mukana 83 kuntaa.
Selvityksestä käy ilmi, että vapaarahoitteisten tonttien kysyntä on kasvussa. Kiinnostus valtion tukeman tuotannon tontteihin sen sijaan on hiipumassa. Noin puolet vastaajista uskoo omakotitalotonttien kysynnän kasvavan tänä vuonna. Myös toimitilatonttien kysynnän uskotaan lisääntyvän kasvupaikkakunnilla. Noin 40 prosenttia vastaajista arveli asuntotonttien hintojen nousevan hieman lähivuosina.
Useimmat kunnat ovat viime vuosina noudattaneet varsin varovaista tonttipolitiikkaa. Etenkin raakamaan osto on ollut vähäistä. Maankäyttöinsinööri Matti Holopainen Kuntaliitosta näkee syyksi kuntien talouden kiristymisen. - Kuntien rahoista suuri osa menee sosiaali- ja terveyspuolen menoihin. Rahaa ei riitä uusien alueiden ostoon tai infrastruktuurin rakentamiseen, joskus ei edes sen ylläpitoon.
Uskallusta maanhankintaan
Holopainen patistaa kuntia rahapulasta huolimatta rohkeampaan tonttimaan ostoon. Hänen mukaansa usein on käynyt niin, että kunta ei ole ostanut raakamaata, kun sitä on ollut saatavilla. - Kuntien pitäisi uskaltaa käyttää tonttimaan hankinnassa kaikkia lain suomia keinoja, jotta tonttimaata saadaan ja raakamaan hinta pystytään pitämään siedettävällä tasolla. Lunastusmenettely on yksi keino muiden keinojen joukossa, hän muistuttaa.
Yksityisten tonttimaiden tarjonta on verkkaista, koska omistajat odottavat maan hinnannousua tai säästävät tonttia tuleville sukupolville. Yksityisten ja kuntien välistä tonttikauppaa ovat jonkin verran vilkastuttaneet maankäyttösopimukset. Niissä kunta kaavoittaa maata ja sopii omistajan kanssa, mistä maankäytöllisistä asioista tämä vastaa. Sen jälkeen omistaja voi myydä maata suoraan tonttimaaksi.
Yksityisten tonttimaiden tarjonnassa nähdään myös, etteivät kysyntä ja tarjonta kohtaa. Tontteja on tarjolla siellä, missä kysyntää ei ole tai se on laimeaa.