Tästä piti tulla tarina vammasta ja niistä apuvälineistä, joilla vammaa kompensoidaan liikenteessä. Mutta tästä tulikin tarina elämänuskosta ja sinnikkyydestä.
Toni Lehtoselta nimittäin puuttuu oikea käsi. Sen vei harvinainen sarkooma, siis syöpä, jonka takia käsi oli leikattava pois solis- ja lapaluuta myöten.
Ennen sairastumistaan Lehtonen ajoi 50 000 kilometriä vuodessa. Hän ajaa yhä, nyt vasemmalla kädellä, mutta ilman yhtään apuvälinettä autossa – 60 prosentin invaliditeetista huolimatta.
Autoverolain mukaan Lehtonen ei ole invalidi, joka olisi oikeutettu autoveron poistamiseen tai palauttamiseen.
– Eräs tuttava sanoi, että osta Mersu, siinä on kaikki vasemmalla kädellä, Lehtonen kertoo ja näyttää varmuudeksi, kuinka ratin oikean puolen viikseen sekä käynnistysnappiinkin ulottuu vasemmalla kädellä ratin puolien välistä.
Lehtosen sairastumisesta tulee syksyllä kuluneeksi pari vuotta. Eräänä iltana, työmatkalla Oulussa, oikeaan kainaloon oli ilmestynyt outo patti.
Siitä kului kolme viikkoa, kun diagnoosi ja hoitosuunnitelma olivat selvillä. Kaksi viikkoa lisää, ja käsi oli leikattu pois.
– Leikkaus oli joulukuun 7. päivänä 2014. Jo joulukuussa ajoin uudelleen autoa.
Hermoperäisiä pehmytkudossarkoomia löytyy vuosittain 100–150 kappaletta. Syövän radikaalit hoidot vievät monet syvään masennukseen ja neuvottomuuteen.
Lehtosta ovat auttaneet myönteinen elämänasenne, hurtti huumori sekä läheiset: ystävät sekä perhe, johon kuuluvat vaimo ja 15-vuotias poika.
Heidän tuellaan Lehtonen selvisi myös varmuuden vuoksi viime vuoden aikana annetuista rankoista sytostaattihoidoista.
– Ortopedin mukaan syöpä oli pahinta mahdollista aggressiivista laatua ja pahimmassa mahdollisessa paikassa. Minut pelasti se, ettei etäpesäkkeitä löytynyt.
– Koen, että elän lisäajalla. Vammautuneeksi en itseäni kuitenkaan tunne enkä kiinnitä asiaan kovin paljon huomiota.
Ajoasento on tärkeä
Toni Lehtonen osti nykyisen autonsa keväällä, ja mittarissa on jo 10 000 kilometriä.
Takana on lomamatka Norjassa perheen kanssa sekä lukemattomia ”huoltoajoja” uimahallille ja takaisin pojan uintiharrastuksen takia.
Ajaminen vain vasemmalla kädellä onnistuu hämmästyttävän hyvin. Tärkeää on tukeva ote keskeltä ratin yläkehää sekä oikea ajoasento, jolloin niska ja hartiaseutu eivät kipeydy ratin kääntämisestä.
– Onneksi olen aina ajanut pystyasennossa ja riittävän läheltä. Istuimen ja reisituen hyvät säädöt auttavat osaltaan.
Lehtosella on rattiin muutama perussääntö: puhelin laitetaan äänettömälle, ajaessa keskitytään vain liikenteeseen, ja oma asenne pidetään kohdillaan.
– Olen ajanut aika paljon ulkomailla, pari kertaa Etelä-Afrikassakin. Mistä se johtuu, että liikenne on muualla usein paljon leppoisamman tuntuista kuin Suomessa?
Norjan-reissu takana
– Kesällä Norjassa kaikki meni hyvin 2 500 kilometrin verran. Paluumatkalla olimme ajaneet Suomessa parikymmentä kilometriä Laihialle, kun joku tomppa tuli kolmion takaa eteen tielle, yritti estää ohituksen kiihdyttämällä ja vielä vilkutteli valoja perään ohituksen jälkeen, hän kummastelee.
Aikaisemmalla urallaan Lehtonen on työskennellyt palomiehenä. Hälytysajosta kertyneet opit ovat kantaneet pitkälle siviilielämässäkin.
– Yritän pitää mielen tyynenä ja ennakoida muita mahdollisimman hyvin. Hälytystehtävissähän on aina tarkoitus päästä turvallisesti perille, mutta ei mitään mieletöntä vauhtia.
– Olen nähnyt ihan riittävästi liikenneonnettomuuksissa kuolleita ihmisiä. Moni kova Bemari-poika on itkenyt onnettomuuspaikalla ja katunut sitä, mitä autolla tuli tehdyksi.