Tommi Liimatta on päättänyt tehdä soololevyjä kymmenen vuoden välein. Niinpä tänä syksynä häneltä on ilmestynyt toinen soolo. Albumi kantaa nimeä Tropical Cocktail.
- Edellisen soololevyn ilmestyessä olin 20, nyt olen 30. Mietin viime syksynä, olisiko syytä tehdä soololevy ikävuosikymmenittäin. Teinpähän sitten, Liimatta juttelee.
Absoluuttisen nollapisteen keulakuvana ja myös kirjailijana tunnettu Liimatta kertoo, että vuosikymmenen aikana aiheita jää varastoon. Jopa kokonaisia biisejä, joita Absot eivät tekisi.
- Biisit, varsinkin tuo levyn nimibiisi, ovat sen tyyppisiä, mitä olen pitkään halunnutkin tehdä. Pääyhtye ei koskaan niitä suostuisi tekemään. Kävin siis vieraissa.
Liimatan levyllä on muusikoina kaksi erilaista bändikokoonpanoa, jotka koostuvat hänen rovaniemeläisistä kavereistaan. Onpa mukana kavereita Nollapisteestäkin. Hän kuitenkin sanoo, että tyylin poikkeavuuden takia levy on täysin erilainen - "mie itse soitan kitaraa ja muutenkin päätän koko paketista".
Telepatiaa Martikaisen kanssa
Muusikko myös kertoo tekevänsä biisejä pätkittäin.
- Olen sikäli laiska ja hidas, että esimerkiksi Terroristin kevät -biisi oli yhdeksän vuotta kesken.
Niin, Terroristin kevät. Jarkko Martikaisen hiljattain ilmestyneellä soololevyllä, joka tyylisuunnaltaan muistuttaa hieman Liimatan albumia, oli biisi nimeltä Terroristin häät. Myös tuossa kappaleessa puhutaan keväästä. Mahtaako miehillä olla jonkinlainen telepaattinen yhteys biisejä tehdessä?
- Tämähän paljastaa vain nolostuttavasti meidän ajattelun sikäli, että jostakin negatiivisesta asiasta löydetään myönteinen seikka. Terroristia ei arvoteta sen kummemmin vaan se vain puuhaa siinä omiaan, Liimatta selittelee.
Pikkuhousuja haistelemassa
Toinen kiinnostava biisi on Tahrainen rekisteri. "Olen tehnyt lapsesta asti biisejä/Siksi muiden pikkuhousuja haistelen", Liimatta runoilee. Hän kertoo ajatuksen tulleen tiskatessa, kun on pohtinut, miksi on sellainen kaveri kuin on.
- No, olen liian aikaisin alkanut tehdä biisejä ja nysvätä omissa kamareissa. Siitähän tietenkin pitää tehdä biisi. Siinä voi sepittää itsestään vielä surkeamman version, tehdä synkän skenaarion siitä, mitä aiheuttaa, ettei juokse tytöissä tarpeeksi varhain vaan värkkää kämpässä biisejä.
Liimatta myöntää, että kyseessä on rankemman sorttinen itseironia.
- Niin, on kai tämä pelastautumiskeino, että tunnistaa asioita itsessään. Onhan tämä henkilökohtaisempi levy kuin Nollapisteen levyt, jopa omaelämäkerrallinen.
- Vaikka laulujen minä ei aina olekaan Tommi Liimatta, voin kuitenkin rakennella sinne sellaista minää kuin haluan, koska kukaan ei oikeasti tunne minua, biisinikkari kertoo arvoituksellisesti.
Julkisuudessa Liimatta onkin esitelty melko yksipuolisesti.
- Jos saa kymmenen vuotta lehdistä lukea, että on outo, niin kai se on pakko lopulta ruveta itsekin uskomaan, Liimatta nauraa.