-- Tomi oli originelli ja harvinainen tyyppi. Hän oli tasapainoinen ja hyväkäytöksinen oppilas. Omat kujeensa hänellä oli: Höpötti luokassa omia juttujaan ja piirteli örkkejä kaikki vihkot ja kirjat täyteen.
Näin muistelee rovaniemeläinen Matti Nortamo, joka oli Lordina sittemmin tunnetun Tomi Putaansuun luokanopettaja kolmannelta kuudennelle luokalle Syväsenvaaran ala-asteella, silloisessa Rovaniemen maalaiskunnassa. Vuodet olivat 1983--1987.
Tomi-poika on Nortamon 40-vuotisella uralla niitä oppilaita, jotka jäivät mieleen. Poika eli välillä omassa mielikuvitusmaailmassaan, mutta ei ollut koskaan syrjäänvetäytyvä.
-- Ulospäin suuntautuva kaveri Tomi oli, aina menossa ja kova puhumaan. Hän oli myös rohkea ja uskalsi tulla puheille.
Hanskoista sormet poikki
Nortamo arvelee, että kuvaamataito olisi ollut pojan suosikkiaineita. Musiikki-innostus näkyi Kiss-yhtyeen kannattamisena.
-- Tomi ja eräs toinen kaveri olivat sellaisia super-Kiss-faneja oikein. Hehän olivat Kiss-paidat päällä jatkuvasti. Kerran hanskoista piti leikata sormet poikki, koska Kissin kaverilla oli sellaiset hanskat, Nortamo nauraa.
Nortamo muistelee Tomin äidin olleen huolissaan, mikä pojasta tulee kun hän aina vain piirtää ja vielä hirviöitä.
-- Sanoin, että anna pojan piirtää. Kyllä se paikkansa maailmassa hakee. Muistelimme tänä päivänä asiaa, kun soitin Tomin äidille onnittelut. Kumpikin meistä oli tyytyväinen, ettemme painaneet jarrua missään vaiheessa. Kannustimme vain poikaa, Nortamo kertoo.
Koevastaukset sarjakuvina
Tomille kansalaistaitoa aikoinaan opettanut Syväsenvaaran koulun nykyinen rehtori Kari Vakkuri muistaa pojan erikoisen työskentelytavan.
-- Hän tykkäsi vastata tehtäviin ja koekysymyksiin piirtämällä sarjakuvia.
Vakkuri muistaa Tomin visuaalisesti lahjakkaana, päättäväisenä ja rohkeana poikana, joka uskalsi tehdä muista poikkeavia asioita.
Tätä piirrettä sivuttiin, kun Lordi vieraili kuukausi sitten entisellä koulullaan ja jutteli oppilaiden kanssa.
-- Hän kannusti oppilaita uskomaan omaan juttuunsa, välittämättä toisten pilkasta. Hänkin on lyönyt päätä seinään kymmenen vuotta, kun kukaan ei ottanut tosissaan. Siinä olisi moni jo antanut periksi ja alkanut tehdä samaa mitä muutkin, Vakkuri miettii.