Suomalaiset haluavat puhua turvapaikkapolitiikasta, mutta ilman kiihkoa ja leimautumisen pelkoa. Keskustelua hallitsevat liiaksi äärimielipiteet. Olet joko suvakki tai rasisti.
Maltilliset ja kiihkottomat puheet hukkuvat värikkään kielenkäytön alle, joka juuttuu jankkaavaksi juupas–eipäs-väittelyksi. Tässä vaiheessa moni vetäytyy keskustelusta, koska ei jaksa kinastella asiasta, joka ansaitsee monipuolisemman käsittelyn.
Kansalaisten tuntoja kartoittaneesta Vaasan yliopiston sisäministeriölle tekemästä tuoreesta mielipidetutkimuksesta selviää, että tarvetta olisi nimenomaan rauhalliselle ja asialliselle keskustelulle.
Enemmistö suomalaisista on niin sanottuja tolkun ihmisiä, jotka suhtautuvat turvapaikkakysymykseen avoimesti, mutta asiallisen kriittisesti. Tämä on rohkaisevaa tietoa.
Jyrkän kriittiset tai kritiikittömän myönteiset näkökannat piilottavat alleen enemmistön näkemykset. Äärimielipiteet kaappaavat näkyvyyttä ja kuuluvuutta erityisesti sosiaalisessa mediassa, jossa on helppo synnyttää kohuja.
Näin ei tarvitse olla. Tolkun ihmisiä on syytä kannustaa keskusteluun. Maltillista enemmistöä on syytä rohkaista ilmaisemaan mielipiteitään nykyistä enemmän.
Ääripäiden on syytä malttaa mielensä ja valita sanansa nykyistä huolellisemmin. Asiat tulevat selväksi vähemmälläkin. Asioista ei tarvitsee olla samaa mieltä, mutta on hyvä ymmärtää, että asioilla on yleensä monta puolta.
Vastakkainasettelusta on aika siirtyä asioita eteenpäin vievään ja ongelmia ratkovaan, ei niitä synnyttävään asiakeskusteluun.
Keskustelu turvapaikanhakijoista on vellonut vilkkaana siitä lähtien, kun heitä alkoi tulla runsaammin pääosin syksyllä 2015.
Turvapaikanhakijoita on tullut Suomeen noin 38 000, ja heistä 17 000–18 000 on yhä vastaanottokeskuksissa.
Kansalaiset kaipaavat turvapaikanhakijoista ja turvapaikkatilanteesta viranomaisilta nykyistä enemmän tietoa. Tämä on perusteltu vaatimus, sillä muuten vaarana on, että asioita käsitellään minusta tuntuu -periaatteella.
Yllättävää ei ole tieto, jonka mukaan suomalaisilla on selvityksen mukaan aitoa halua auttaa niitä, jotka todella tarvitsevat apua.
Tulijoilta odotetaan kuitenkin, että he sopeutuvat suomalaiseen elämäntapaan. Suhde pakolaisuuteen jää etäiseksi, sillä mieluummin autettaisiin kehitysyhteistyön, kriisinhallinnan tai kiintiöiden kautta.
Kansalaisilla on myös aitoja huolia, joihin pitää puuttua tai jotka on syytä hälventää. Enemmistö suomalaisista ajattelee, että turvapaikanhakijat voivat olla uhka sisäiselle turvallisuudelle tai heidän mukanaan tulee terrorismia.
Kansalaisilla on varsin torjuva näkemys kirkon tai kansalaisjärjestöjen mahdollisiin aikeisiin antaa suojaa kielteisen päätöksen saaneille hakijoille. Kielteisen päätöksen saaneet halutaan palauttaa nopeasti.
Kansalaiset toivovat, että kotouttamiseen ryhdyttäisiin jo vastaanottokeskuksissa. Tämä on järkevää, sillä turhauttava odotusaika kannattaa käyttää hyödyksi.