Maataloustuottajien kannalta mielekkäintä ja yhteiskunnalle hyödyllisintä on se, jos viljelivät voivat keskittyä siihen, minkä parhaiten osaavat: kasvinviljelyyn ja kotieläinkasvatukseen. Suomen unionijäsenyyden aikana yhä suurempi osa viljelijöiden työstä on kuitenkin ollut painia tukihakemusten kanssa. Se työ koettelee hermoja ja vie aikaa, mutta tuotannon tehokuutta se ei lisää.
Torstaina julkistetussa selvityksessä tälle työlle - tai tarkemmin sanottuna siihen kuluvalle ajalle - on laskettu hinta. Maatalouden tuki- ja valvontajärjestelmien byrokratiaa tutkineen selvitysmiehen mukaan jo päivänkin ajansäästö viljelijää kohden toisi koko Suomen mitassa 7,8 miljoonan euron säästöt. Tälle laskennalliselle summalle löytyisi epäilemättä maataloudessakin monia parempia kohteita.
Suomalaisviljelijöiden tuskailua hakemustensa kanssa ei kannata ihmetellä, sillä selvityksen mukaan maatalouspolitiikka on meillä poikkeuksellisen monimutkaista. Se tietää suurta säädösten määrää ja byrokratiaa. Selvitysmies Kaj Suomelan esiin nostama vertailu tukioppaiden paksuudesta kertoo asian havainnollisesti: Suomessa oppaassa on 150 sivua kun Tanskassa selvitään alle 80 sivulla.
Suomen monimutkaisen tukijärjestelmän pääsyy ovat maatalouden kansalliset tuet. Niiden rooli on täällä suurempi kuin muissa EU-maissa. Tämän ei kuitenkaan pidä olla este tukien haun yksinkertaistamiselle. Suomelan selvityksessä on 22 toteuttamiskelpoiseksi luonnehdittua parannusehdotusta, joilla byrokratiaa voidaan karsia. Ehdotukset nyt siis vain nopeasti käytäntöön! Samalla pitää kysyä, miksi tällainen selvitys valmistuu vasta nyt, 13 vuotta EU-jäsenyyden alun jälkeen.
Merkittävä byrokratian vähennys edellyttää raportin mukaan huomattavia muutoksia maatalouspoliittisiin järjestelmiin ja niihin liittyviin lakeihin. Vaikka tässä päästäisiinkin eteenpäin, todella suuria säästöjä on yksin kotimaisen päätöksin vaikea saada aikaan. Näin siksi, että iso osa tukijärjestelmän säädöksistä on EU-tasoisia. Niiden muuttaminen on hidasta ja vaatii kykyä ja sitkeyttä niin kuin viime kuukausinakin on taas huomattu.
Suomelan käytännön ehdotuksista olennaisin on se, että tukien hauissa pitäisi päästä sähköiseen asiointiin. Siihen on hänen mukaansa tiloilla jo hyvät edellytykset. Osalla viljelijöistä ei tosin ole tähän tarvittavia laitteita, yhteyksiä ja taitoja. Siksi ajatus uudenlaisesta hausta saattaa jopa säikäyttää. Suuntana sähköinen tukihaku on silti ehdottomasti oikea.
paakirjoitus@kaleva.fi