Oulun kaupunginteatterin Petronella-musikaalin naistähti Isa-Eerika Lehto, 32, hämmentää hitaasti hunajaa vihreän teensä sekaan helsinkiläisessä Café Kafkassa ja pohtii suhdettaan Pohjolan valkeaan kaupunkiin.
Oulu on nykyisin Isalle paitsi työpaikka myös osa-aikainen kotikaupunki. Nyt Petronellan esitysten pyöriessä Isa viettää Oulussa lähinnä loppuviikot.
"Harjoitellessamme Petronellaa Oulu oli selkeästi kotikaupunki kahden kuukauden ajan. Viime kesänä Tukkijoella-projektin ajan olin vuokralla oikeassa asunnossa, jossa oli huonekalut ja jonne tuli aamuisin Kaleva. Se tuntui aivan omata kodilta. Nyt teatterin kaksiossa tilanne on vähän toinen, ei ihan niin kodikas."
Röyhkää ja Nelivitosta
Isa vieraili ensimmäisen kerran Oulussa "joskus yläasteikäisenä" perheen kesälomamatkalla.
"Se oli varmaan kasi- ja ysiluokan välinen kesäloma, ajelimme ristiin rastiin Suomea. Jo siltä reissulta mieleen jäivät kaupungintalo ja teatteri. Pidin tuolloin Kauko Röyhkän musiikista tosi paljon, ja Oulussa ajattelin että vau, täältä hän on kotoisin. Muuten kaupunki ei ehkä olisi jäänyt mieleenkään", Isa muistelee.
Joitakin vuosia myöhemmin, 90-luvun alkupuolella, Isa palasi Ouluun keikkaillessaan Tarharyhmä-bändin kanssa. "Keikat olivat muistaakseni Nelivitosessa. Silloin käynnit olivat lyhyitä. Kiertueilla ollessa kaupungeista näkee tosi vähän. Tavarat kannetaan keikkapaikalle, tehdään soundcheck, esiinnytään ja siinä se. Ei se ole niin romanttista kuin usein luullaan."
Tutustuttuaan nyt myös talviseen Ouluun on kaupunki Isan mielestä parhaimmillaan kesällä. Talvi keskellä kaamosta ei kuitenkaan ole niin paha kuin oululaiset kesällä pelottelivat, Isa huomauttaa.
"Viime kesänä pääsin tutustumaan Ouluun oikeastaan ensimmäisen kerran kunnolla. Kesä oli aivan mahtava, uitiin todella paljon ja välillä käytiin esiintymässä näyttämöllä."
Isan suosimat uimapaikat löytyvät Nallikarista ja Pikisaaresta.
"Pulahdin aika usein ihan vaan Pikisaaren rannasta uimaan. Ja viime kesänä sain lainaksi 70-luvun Poni-pyörän, oli aivan mahtavaa ajella Toppilan Möljälle Pikisaaren halki", Isa kertoo ja tietää nyt pyöräilyn jatkuvan Oulussa läpi vuoden. "Joo, 30 astetta pakkasta ja porukka vetelee fillareilla, siinä on asennetta."
Kesällä Isa oli teatterilla todennut Oulun pyöräilijöineen muistuttavan Amsterdamia. Helsinkiläinen tanssija oli puolestaan tuumannut, että hänelle näky toi mieleen Kiinan.
Isa on palaamassa Ouluun ensi kesänä Tukkijoen jatkoesityksiä varten. Kesällä hän haluaisi tutustua myös Petronellan kulkemiin maisemiin.
"Jo paljon ennen kuin Petronella-musikaalia oli, haaveena on ollut vaeltaa Karhunkierros Kuusamossa. Tähän asti vapaa-aikaa on ollut niin vähän, etten ole ehtinyt."
Eipä olisi isi arvannut
Isan isä, Markku Lehto, on sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö ja äiti, Hannele Lehto, luokanopettaja.
Tyttären taiteellinen ura ei ollut ihan sitä, mitä vanhemmat olivat kaavailleet.
"Näyttelijää he eivät ainakaan minusta halunneet: huono palkka ja hirveät työajat. Ja kannustaessaan minua ja sisartani Kukkaa pienenä musiikkiharrastuksen pariin, eivät he todellakaan toivoneet, että musiikista tulisi ammatti. Alun perin he varmaan odottivat minun suuntautuvan jollekin tiedealalle", Isa nauraa. Viisi vuotta nuoremmasta sisaresta tuli ammattiviulisti. "Nyt he tietenkin ovat meistä molemmista tosi ylpeitä."
Vanhempien toive tyttären notkahtamisesta akateemiseen ammattiin olisi voinut toteutua, jos Isa olisi tyytynyt ensimmäiseen lukionjälkeiseen opinahjoonsa.
"Opiskelin teologiaa, mutta huomasin, ettei yliopistossa ole tarjolla mitään, mikä minua kiinnostaa. Lukion kävin Kallion ilmaisutaidon linjalla ja jo silloin tiesin, että haluan taidealalle. Lopetin teologian opinnot ensimmäisen vuoden jälkeen ja pääsin opiskelemaan klassista klarinettia Helsingin konservatorioon."
Hengelliset asiat kiehtovat Isaa vieläkin, erityisesti muiden maiden uskonnot ja kulttuurit. Tätä janoa hän sammuttaa matkustelemalla.
"Petronellassa laulan Aavelaiva-kappaleen, joka kertoo levottomuudesta. Itsessäni on myös tietynlaista petronellamaista levottomuutta, reissaan niin työssä kuin vapaa-ajallakin."
Isa ei kiellä, etteikö vanhempien toivomassa tiedeurassa olisi ollut puolensa.
"Helpommallahan sitä varmaan pääsisi, jos taide olisi jäänyt harrastukseksi ja leipä tulisi jostakin järkevämmästä työstä, mutta kun se nyt meni näin. Ja onhan tämä paljon mielenkiintoisempaa", Isa myöntää. "Teen mielelläni kaikennäköistä, enkä kaihda uusia haasteita. Freelancerina on hyvä olla, mutta toisaalta olen samanlainen pätkätyöläinen kuin monet muutkin. Kyllähän se aina välillä ahdistaa ja olisi kiva joskus saada palkkaa lomallakin."
Silti vain käymässä
Helsingissä ollessaan Isa kaipaa Oulun lyhyitä etäisyyksiä.
"Yhtenä lauantaina lentomatka Oulusta Helsinkiin oli 45 minuuttia, Helsingissä kotiin pääsy kesti puolitoista tuntia. Täällä menee siirtymisiin älyttömän paljon aikaa."
Kiinnitys vakituisesti Ouluun olisi mieleinen, mutta tarjous tuskin on Isan mielestä ajankohtainen, sillä teatteriin on juuri kiinnitetty kaksi nuorta näyttelijää. Oulun kaupunginteatteri on kuitenkin tällä hetkellä Isalle Suomen teattereista kaikkein läheisin.
Isan Helsingissä asuva poikaystävä on tottunut naisensa liikkuvaan elämäntyyliin ja musiikin harrastajana reissaa itsekin. Ainakaan vielä mies ei ole ilmaissut huolestumistaan siitä, että kirjat muutettaisiin Ouluun.
"Hän kävi Oulussa kesällä useamman kerran, viihtyi hyvin ja tapasi heti paljon tuttuja muusikkoja. Mutta vakavasti Ouluun muutosta ei olla puhuttu", Isa nauraa.
"Jo kesä näytti, että tulen oululaisten kanssa tosi hyvin toimeen, heiltä löytyy huumorintajua. Ihmiset ovat ystävällisempiä, mutta toisaalta lähtipä Helsingistä mihin vaan, ovat ihmiset aina ystävällisempiä. Eihän täällä pääkaupungissa tutustuta uusiin ihmisiin, kaikki liikkuvat omissa porukoissaan. Oulussa ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita ja tulevat herkemmin juttelemaan. Ja Oulussa oma kotipaikkarakkaus on todella vahvaa."
Vapaa-ajalla Isaan voi törmätä Sokerijussissa, teatterilaisten suosimassa Tervasoihdussa tai Never Grow Oldissa.
"Nyt talvella olen kyllä ollut vähemmän sosiaalinen. Vein vanhempani kesällä näytöksen jälkeen Sokerijussiin syömään, se on hieno paikka. Itse haen aika usein ruokaa kotimatkalla Piccolo-grilliltä, hampurilaisen aurajuustolla", Isa virnistää avojalkaisten grillin anneille.
Onko kärkkäri jo tuttu?
"Kärkkäri!" Isa riemastuu. "Tuota sanaa en ollut kuullut koskaan aikaisemmin. Muistan, kun joku kertoi jotakin vitsiä, jonka pääaihe oli se, kun joku meni ostamaan kärkkäriä. Kuuntelin koko vitsin tietämättä mistä ne oikein puhuu. Luulin, että se on joku oululaisten oma juttu, niin kuin Kuopiossa on kalakukko. Se olikin ihan vaan makkara, tavallinen grillimakkara!"