Heinäkuun työllisyysluvut kertovat jälleen yhden rajapyykin alittumisesta. Nyt työttömyysaste laski jo alle kuuden prosentin eli 5,9 prosenttiin työvoimasta. Todellinen kausivaihtelusta putsattu lukema on suurempi, mutta laskussa sekin.
Talouden pitkään jatkunut nousukausi tekee tehtäväänsä, hitaasti mutta paljon varmemmin kuin mitkään työvoimapoliittiset ohjelmat. Silti niitäkin tarvitaan, sillä täystyöllisyys on vielä kaukana ja paikkakuntakohtaiset vaihtelut suuria.
Työministeri, vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg on nyt kesän yli tutkinut ministeriönsä tilastoja ja päätynyt Helsingin Sanomien haastattelussa ehdottamaan, että kortistoista siirrettäisiin pois ne, joille ei voida tehdä työllistymissuunnitelmaa. Käytännössä se tarkoittaa etenkin päihdeongelmaisia ja eläkepäätöksen odottajia.
Työttömyystilastoja se kyllä kaunistaisi, mutta ongelmaa se ei poista. Ihmiset siirtyisivät vain kortistosta toiseen. Sitten pitäisi vielä määritellä, kuka päihdeongelmainen työtön on toivoton tapaus. Vaikuttaa kylmältä.
On helppoa nähdä, että Cronbergin logiikka kulkee kohti vihreiden hellimää ajatusta kaikille kuuluvasta perustulosta, jossa toimeentulotuen saajia ei tarvitsisi luokitella. Mutta vaarana on, että tällä menolla "ongelmatapaukset" vain siirretään pois kenenkään vastuulta.
Työnvälityksen luonnetta eriytettiin jo edellisen työministerin Tarja Filatovin kaudella. Monelle paikkakunnalle perustettiin työvoiman palvelukeskuksia, joissa mukana ovat myös Kela ja kunnan sosiaalitoimi. Käytäntö ei kuitenkaan ulotu vielä kaikkialle, jolloin tapa lähestyä päihdeongelmaisia vaihtelee eri puolilla maata.
Kaiken kaikkiaan työvoimapolitiikan painotus siirtyy väistämättä yhä enemmän kohti vaikeasti työllistettäviä, sillä hyvä talouskehitys ja työvoimapula lyhentävät työttömyysjonoja. Sosiaalisten yritysten ja työpajojen kaltaisen toiminnan merkitys kasvaa.
Työministeriötä ollaan parhaillaan liittämässä yhteen kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa. Elinkeinopolitiikan näkökulma painottuu siinä vahvasti. Työvoimatoimistojen arkipäivässä sosiaali- ja terveyspuolen asiantuntemusta tarvittaisiin usein enemmän.
"Ongelmatapausten" työllistämistä tai muuta elämänhallintaa ei ainakaan helpota, jos he ryhmänä putoavat jonnekin ministeriöiden vastuualueiden väliin. Oli kyse sitten työvoima- tai sosiaalipolitiikasta, on päästävä suoraan ihmisten luo.
paakirjoitus@kaleva.fi