Juttu on julkaistu Kalevan Sunnuntai-liitteessä 16. toukokuuta 2010.
Liikemies Toivo J. Kanninen joutui lähtemään 1970-luvun alussa SDP:n Oulun toimiston piirisihteerin paikalta puolueen linjaerimielisyyksien vuoksi.
Nyttemmin poliittiset linjataistot ovat taakse jäänyttä elämää – viime vuosia ovat sävyttäneet talousrikosepäilyt, joista Rovaniemen hovioikeus antaa päätöksensä toukokuun lopussa.
Miehestä on vaikea saada otetta. Suunnilleen tähän tyyliin joutui Kalevan toimittaja luonnehtimaan Toivo J. Kannista marraskuussa 2001 julkaistussa jutussaan, joka ennakoi jotain tulossa olevaa uutista.
Vajaata kuukautta myöhemmin Valtion asuntorahasto Ara jätti Kannisen pyörittämän Riihi-säätiön toiminnasta tutkintapyynnöt sekä keskusrikospoliisille että verottajalle.
Keväällä 2010 toimittajan johtopäätös voisi olla tismalleen sama kuin vajaat yhdeksän vuotta aiemmin.
”En halua kommentoida mitään”, Kanninen torjuu toimittajan esittämän haastattelupyynnön. Hän mainitsee sanoneensa tuomioistuinkäsittelyiden aikana asioista aivan tarpeeksi.
Kesäkuun lopussa kuullaan seuraava käänne – ja kenties myös Kannisen niukkasanainen lausunto – Pohjois-Suomen suurimmaksi mainitussa talousrikosjutussa, kun Rovaniemen hovioikeus antaa Riihi-säätiötä koskevan päätöksensä.
Oikeusjutussa nostetut kaikki 34 syytettä keikahtivat nurin Oulun käräjäoikeudessa lokakuussa 2008.
”No oikeushan noudatti lakia. Eihän se tunnu miltään. Sen tehtävä on noudattaa lakia”, Kanninen kommentoi käräjäoikeuden päätöstä tuoreeltaan Kalevan toimittajalle.
Hylätyt syytteet koskivat Riihi-säätiön omistamien 17 kiinteistöosakeyhtiöiden vuokratalojen rakentamista sekä niiden varojen käyttöä.
Syyttäjä vaatii säätiön entiselle puheenjohtajalle Toivo Juhani Kanniselle kuuden ja puolen vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta törkeistä avustuspetoksista, törkeistä kavalluksista, luottamusaseman väärinkäytöistä sekä kavalluksesta ja petoksesta.
Entisen Valtion asuntorahaston, nykyisen Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen vahingonkorvausvaade oli paisunut yli kuuteen miljoonaan euroon.
Toivo J. Kanninen on tuomittu kerran neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen kiskomisesta ja kirjanpitolain rikkomisesta. Tuomio tuli 1980-luvun alussa.
Itseoppinut bisnesmies. Todellinen ongelma. Pätevä mies paikallaan, mutta... Henkilö jolla on poliittista hoksnokkaa. Aseveli-isänmaallinen sosiaalidemokraatti. Mukana vaihtoehtojutuissa paljon ennen kuin niistä tuli muodikkaita ilmiöitä. Osaava rakennuttaja. Mies joka on saanut asiat rullaamaan.
Pienviljelijän titteliä puhelinluettelotiedoissaan käyttävä, tänä vuonna 63 vuotta täyttävä ja Helsinkiin joitakin vuosia sitten muuttanut avojalakanen oululainen Toivo J. Kanninen on – hieman kulahtanutta ilmaisua käyttäen – ehtinyt olla monessa mukana.
Kannisen enemmän tai vähemmän läheisten tovereiden luonnehdinnat miehestä ovat hämmentäviä. Osa haluaa pysyä nimettöminä, osa suostuu kertomaan jotain omalla nimelläänkin. Muutamat kieltäytyvät lausumasta hänestä yhtään mitään.
”Joutuisin sanomaan hänestä pahasti”, yksi kieltäytyjä perustelee.
Demarivaikuttajista niin edesmennyt Kalevi Sorsa kuin muistelmistaan vasta ykkösosan kirjoittanut Paavo Lipponenkin mainitsevat hänet kirjoissaan.
Ja kunhan Matti Ahde pääsee eduskuntauransa jälkeen kirjoittamaan omia muistelmiaan, kokolailla todennäköistä on, että Kanninen tulee näyttäytymään myös siellä jossain roolissa.
Kanninen opiskeli Työväen akatemiassa Kauniaisissa 1967–68 samoihin aikoihin kuin niin ikään oululainen Matti Ahde.
Työväen akatemian jälkeen Kanninen opiskeli jonkin aikaa myös Tampereen yliopistossa. SDP:n Oulun piirisihteerinä Kanninen toimi 1969–72.
Kirjassaan Sisäänajo Kalevi Sorsa muistelee joutuneensa ensimmäiseen voimainkoetukseen Kannisen kanssa vuoden 1969 piirikokouksessa, jossa valittiin kansanedustajaehdokkaat seuraavan vuoden eduskuntavaaleihin.
Nuorisopiirin sihteeriä Matti Ahdetta pidettiin siihen aikaan radikaalina hahmona, ja Kanninen yritti estää Ahteen pääsyn ehdokkaaksi.
Puoluetoimiston edustaja Paavo Lipponen yritti osaltaan vaikuttaa Ahteen saamiseksi ehdokaslistalle, mutta asia ratkesi Ahteen eduksi vasta puoluesihteeri Sorsan pantua arvovaltansa peliin. Kun Ahde tuli vielä valituksi eduskuntaan, saattoi puoluesihteerikin huokaista helpotuksesta.
Tosin vain hetkeksi. Tästä nimittäin alkoi Sorsan sanoin ”vuosia jatkunut katkera kamppailu, jossa Toivo Kanninen ja Matti Ahde pöllyttivät toisiaan kaikin mahdollisin keinoin”.
Kanninen joutui lähtemään piirisihteerin paikalta menetettyään luottamuksensa puoluetoimiston silmissä, kuvailee muuan aikalainen.
Sorsa mainitsee muistelmissaan, että Kannisella väitettiin olleen suhteita natsi-Saksan veteraanijärjestöihin sekä samantyyppisiin järjestöihin myös Yhdysvalloissa.
Varsinaisena sokkina koettiin Sorsan mukaan se, että Kanninen ”ryhtyi järjestämään Ruotsiin seminaaria puolueen oikeistovoimille ilmeisenä tarkoituksenaan näiden organisoiminen”.
Väitteet Kannisen yhteyksistä natsi-Saksan veteraanijärjestöihin ovat täyttä puppua, tyrmää tämän kanssa samaan aikaan 1960- ja 1970-lukujen taitteessa politiikassa mukana ollut demarivaikuttaja.
Hänen mukaansa sosiaalidemokraattisessa puolueessa käytiin tuolloin repivää linjariitaa, ja lyömäaseeksi otettiin syytökset oikeistolaisuudesta. Suomettumisen ja rähmällään olon vuosina muun muassa Kannisen edustama tannerilainen linja ei ollut muotia.
Piirisihteerin paikalta erotettu Kanninen siirtyi Oulu Oy:n suojelupäälliköksi 1972 ja työskenteli yhtiön palveluksessa 1980-luvun puolelle saakka. Lisäksi hän harjoitti jo noihin aikoihin konsulttitoimintaa ja rakennutti vuokrataloja muun muassa Kaukovainiolle.
Kanninen oli perustanut 1970-luvun alussa muutamien puoluetovereidensa kanssa vuokra-asuntoja rakennuttavan ja omistavan aatteellisen yhdistyksen.
Parhaiten Kanninen tunnetaan kuitenkin vuonna 1980 säätiörekisteriin merkitystä Riihi-säätiöstä, jonka hallituksen puheenjohtajana hän toimi aina vuoden 2005 alkupuolelle.
Säätiön hallituksessa on ollut koko ajan Kannisen lähisukua, kuten lapsia ja sisaruksia.
Säätiön tarkoituksena on tallentaa työväen- ja muuta kansanperinnettä, edistää ja tehdä tunnetuksi biodynaamista viljelyä, edistää luonnonsuojelua, tukea ammatillisia opintoja sekä edistää sosiaalista asuntotoimintaa Suomessa.
Säätiö on toteuttanut tavoitteitaan rakennuttamistoiminnan ohella muun muassa jakamalla apurahoja sekä järjestämällä luentotilaisuuksia.
Riihi-säätiön toimintaan liittyy läheisesti vuonna 1991 perustettu Livoli Oy. Se on Toivo J. Kannisen sataprosenttisesti omistama yhtiö, joka harjoittaa kaupparekisteritietojen mukaan päätoimialanaan kiinteistöjen isännöintiä.
Riihi-säätiö-jutun syyttäjän mukaan juuri Livoli Oy olisi todellisuudessa rakennuttanut Riihi-säätiön kohteet, eikä siis säätiö.
Riihi-säätiö nimettiin Valtion asuntorahaston Aran lainansaajaksi 1995. Säätiön kukoistuskauden voisi sanoa alkaneen tuolloin: Ara myönsi sille edullisia arava- ja korkotukilainoja ja Oulun kaupunki tarjosi hyviä tontteja.
”Hän on ollut aina hyvin aktiivinen hoitamaan asioita ja piti paljon yhteyttä kaupungin virkamiehiin. Hänen kanssaan tuli hyvin toimeen”, muistelee Oulun kaupungin asuntotoimen päällikön virasta 2000 eläkkeelle jäänyt Seppo Jokisaari. Työnsä kautta Jokisaari oli tekemisissä Kannisen kanssa 1970-luvun alusta alkaen.
Riihi-säätiön asukasvalinnoista virisi 1990-lopulla pienoinen kohu, kun paljastui, että säätiön joihinkin kohteisiin oli valittu ”liian hyvätuloisia Nokian insinöörejä”. Kaupunki puuttui asiaan ja huomautti säätiötä.
Eläkkeelle jäämisensä jälkeen Jokisaari toimi puolisen vuotta Riihi-säätiön hallituksessa vuonna 2001.
”Toivo Kanninen pyysi, ja ajattelin, että kun on jonkinlaista ammattitaitoa asuntoasioissa, voisihan sitä mennä harrastusmielessä. Katsoin parhaaksi erota siinä vaiheessa, kun alkoi tulla ilmi näitä epäselvyyksiä.”
Syksyllä 2001 alkaneiden selvitystensä perusteella Aran johtokunta päätti peruuttaa Riihi-säätiön nimeämisen yleishyödylliseksi yhteisöksi 2002. Säätiön aravalainat ja korkotuki sanottiin irti 2003.
Vaikka Toivo J. Kannisella ei varsinaista rakentamisalan koulutusta olekaan, hyvä rakennuttaja hän silti on ollut, arvioi professori Jouni Koiso-Kanttila Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolta.
Koiso-Kanttila tutustui Kanniseen 90-luvun alussa, jolloin hänen vetämänsä tutkimusryhmä paneutui modernin puurakentamisen tutkimiseen.
Ryhmä halusi lähteä tekemään koerakennushanketta ja oli yhteydessä alueen rakennuttajiin. Lähes kaikki tuntuivat olevan kiinni betonirakentamisessa, mutta Riihi-säätiö kiinnostui asiasta.
”Kanninen oli ennakkoluuloton ja vilpittömän innostunut ekologisesta rakentamisesta”, professori kuvailee.
Ensimmäinen puukerrostalokohde nousi Kaijonharjuun.
”Se oli Aran rahoittama vuokratalo. Lisäksi siihen laitettiin Riihi-säätiön rahaa, jotta siitä saatiin tehtyä tavanomaista laadukkaampi.”
Sittemmin Linnanmaalle nousi kuuden korttelin puukerrostaloalue. Ensimmäisen korttelin toteuttajaksi tuli jälleen Riihi-säätiö, ja sen jälkeen mukaan uskaltautui muitakin.
Koiso-Kanttila myöntää, että hän joutui itsekin hankaluuksiin Riihi-säätiö-yhteyksiensä vuoksi. Niin sanotussa yliopistojutussa tutkittiin Riihi-säätiön apurahojen myöntämistä Koiso-Kanttilan alaisuudessa työskennelleille jatko-opiskelijoille.
”Olin syytteessä tutkimuksen johtajana. Olin myös vararehtorina, ja samoihin aikoihin yliopistolla valmistauduttiin rehtorinvaaliin. Tässä tilanteessa yliopiston hallitus mielestäni ylireagoi ja pidätti minut virasta oikeudenkäynnin ajaksi. Sittemmin valtio määrättiin maksamaan minulle korvaukset tältä ajalta.”
Kannista ja Koiso-Kanttilaa yhdistää myös demariaate.
”Poliittinen urani kesti vain puolisen vuotta. Erosin myöhemmin puolueesta”, Koiso-Kanttila vähättelee.
Oululaisprofessoria pyydettiin vuoden 1995 eduskuntavaalien ehdokkaaksi demareiden riveihin, ja hän suostui pyyntöön silloisen elämäntilanteensa vuoksi.
Värväreinä olivat muun muassa Toivo J. Kanninen, entinen kaupunginjohtaja Ilmo Paananen ja yliopiston entinen rehtori Juhani Oksman.
”Hoidin itse rahaliikenteen. Tukijoukkoihini kuulunut Kanninen oli mukana joissakin asioissa, hankki soppatykin ja jotain tämmöistä”, Koiso-Kanttila sanoo.
Toivo J. Kanninen on pitänyt yllä suhteita demareihin oikeastaan koko ajan. Kannisen on kuvailtu saaneen Asuntohallitukselta pääjohtaja Olavi Lindblomin kaudella ”aravaa kuin apteekin hyllyltä”.
Paikallispoliitikoista Riihi-säätiö on tukenut apurahoin ainakin Tytti Tuppuraisen eduskuntavaali- ja Leena Piikiven EU-vaalikampanjoita.
Helsingin Sanomat kertoi pari vuotta sitten, että Riihi-säätiön rahoja päätyi myös Martti Ahtisaaren presidentinvaalikampanjaan vuonna 1993.
Syyttäjä on epäillyt lisäksi, että säätiö on tukenut myös Tarja Halosen vuoden 2000 presidentinvaalikampanjaa 16 000 markan lehti-ilmoituksella. Lasku päätyi Riihi-säätiön taloyhtiöiden maksettavaksi.
”Ymmärsin, että järjestelyt oli hyvin tehty. Salit oli varattu ja kaikki toimi. Tilaisuus oli hieno ja lopputulos toivottu”, muistelee kirjailija, demarien entinen kansanedustaja ja entinen meppi Lasse Lehtinen Ahtisaaren esivaalikampanjakiertueen aloitusta Oulusta.
Hän kertoo tavanneensa Toivo J. Kannisen ”oikeastaan ensimmäisen kerran kunnolla” vasta tuolloin.
Vähän myöhemmin Lehtisestä tuli jo vakituinen vieras Oulussa. Kaupunkiin hänet houkuttelivat Riihi-säätiön järjestämät luentotilaisuudet.
Miksi?
”Kun Riihi-säätiö kutsuu, niin sinne tietää tulevan myös salillisen asiasta kiinnostunutta yleisöä. Joku Max Jacobsonkin on hypännyt siellä useita kertoja. Ei kai hän tekisi sitä, jos ne olisivat tyhjänpäiväisiä tilaisuuksia? Sitä paitsi se on hyvä keino tuoda uutta kirjaa esille – siksihän tällaisia tilaisuuksia järjestetään.”
Lehtinen mainitsee Kannisen ansioksi sen, että hän itse päätyi tekemään väitöskirjan ja nimenomaan Oulun yliopistossa.
Väitös sai sytykkeensä Lehtisen Riihi-säätiön luentotilaisuudessa vuonna 1998 pitämästä esitelmästä, jota oli kuuntelemassa muun muassa Oulun yliopiston historian professori Jouko Vahtola.
Tilaisuuden jälkeen Vahtola tiedusteli Lehtiseltä, josko tämä olisi ajatellut väitellä. Ei ollut ihan vielä tuolloin, mutta varsin pian tuli sekin aatos ajankohtaiseksi.
Riihi-säätiö tuki Lehtisen väitöskirjatyötä sittemmin 20 000 markan apurahalla.
”Hirveän pienen apurahan sain. Minä siinä väitöskirjani esipuheessanikin lausun vaatimattomat kiitokset vaatimattomasta apurahasta.”
Samaan aikaan, kun Riihi-säätiön hallituksen entiseen puheenjohtajaan Toivo J. Kanniseen kohdistuvien talousrikosepäilyjen käsittely on loppusuoralla Rovaniemen hovioikeudessa, puidaan tapaus Riihi-säätiötä myös Helsingin käräjäoikeudessa.
Siellä siksi, koska säätiön kotipaikka vaihtui Helsingiksi vuonna 2006.
Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään Patentti- ja rekisterihallituksen vaatimusta lakkauttaa koko Riihi-säätiö.
PRH:n toissijaisena vaatimuksena on säätiön nykyisen hallituksen erottaminen.
Taustalla on samoja tapahtumia, joita on läpikäyty aiemmin myös Oulun käräjäoikeudessa ja Rovaniemen hovioikeudessa.
PRH:n mielestä Riihi-säätiö on jatkuvasti laiminlyönyt säätiön tarkoituksen toteuttamisen ja harjoittaa säätiölain vastaisesti liiketoimintaa.
”Säätiö on perustettu ja toimii edelleen henkilökohtaisen hyötymisen tarkoituksessa Toivo J. Kanniselle, tämän omistamalle Livoli Oy:lle ja Kannisen lähisukulaisille”, arvioi PRH:n asianajaja oikeudessa huhtikuun puolivälissä.
Säätiön ja sen hallituksen kohtalo selviää lähikuukausina. Tuomari on ilmoittanut pyrkivänsä asiassa ratkaisuun heinäkuun puoliväliin mennessä.
Juttua varten haastatelluista Toivo J. Kannisen puoluetovereista useampi myöntää olevansa hieman ymmällään Kannista kohtaan esitetyistä talousrikosepäilyistä.
”Eivätkö ne syytteet ole kuitenkin tähän asti kaatuneet?” yksi toveri pohtii.
”On järkyttävää, että oikeudenkäynnit voivat kestää vuositolkulla. Vaatii hirvittävästi henkistä kanttia kestää sellaista."
