Israelin osittainen vetäytyminen ja äärijärjestöjen tulitauko ovat merkkejä Lähi-idän väsymisestä toivottomaan väkivaltaan.
Lähi-idän väkivallan kierre on uhmannut kaikkia pysäytysyrityksiä. Näytti siltä, että sama kohtalo koskisi myös "tiekartan" nimellä tunnettua, uusinta rauhanaloitetta. Tiekartan avulla keväällä otetut edistysaskeleet tuntuivat haihtuvan savuna ilmaan, kun Israel aloitti aseellisen operaation tuhotakseen palestiinalaisen äärijärjestö Hamasin johdon ja kun Hamas vastasi uusilla itsemurhaiskuilla.
Kaikki näytti olevan taas vajoamassa lähtöpisteeseensä. Israelin ja palestiinalaisten viimeisin konflikti on kestänyt jo lähes kolme vuotta, ja sen väkivaltaisuuksissa on laskettu kuolleen vajaat 2 500 palestiinalaista ja yli 800 israelilaista. Ei ihme, että ihmiset sekä Lähi-idässä että muuallakin ovat tulleet hyvin kyynisiksi ja epäileviksi kaikille uutisille, jotka kertovat kehityksestä kohti rauhaa.
Viimeviikonlopun tapahtumissa on kuitenkin selvästi uutta makua. Neljä palestiinalaisjärjestöä julisti tilapäisen tulitauon, ja heti sen jälkeen Israel ilmoitti vetäytyvänsä osittain Gazan alueelta. Maanantaina kerrottiin aikeesta vetäytyä myös Betlehemistä.
Pieni edistys voi olla hetkessä mennyttä, jos väkivalta puhkeaa uudelleen. Mutta ilman tämänkaltaisia varovaisia askelia kehitys kohti rauhaa ei pääse alkuun. Meneillään oleva yritys rauhoittaa tilanne on oleellisesti vakavammin otettava kuin mikään muu pitkään aikaan.
Paljon voi nytkin mennä pieleen. Israel haluaa murskata palestiinalaisten äärijärjestöt ja riisua ne tyystin aseista. Israel ei luota niiden julistamiin tulitaukoon, jonka se näkee lähinnä tapana kerätä voimia uudelleen. Mutta virallisella palestiinalaishallinnolla ei ole otetta näistä järjestöistä, joiden väkivalta voi loppua vain, jos ne itse sen päättävät lopettaa. Nyt tuo tulitauko on julistettu, joskin hyvin tiukoin ehdoin, eivätkä kaikki ääriryhmät näytä sitä noudattavan.
Viikonlopun kehitys ei olisi ollut mahdollista ilman ulkopuolista painostusta, toisin sanoen Yhdysvaltain vahvaa panosta. Presidentti George W. Bush vieraili alueella itse kuukausi sitten edistämässä tiekartan toteutumista, ja hänen ulkopolitiikkansa tavoitteille Lähi-idän rauhoittuminen on ratkaisevan tärkeää. Bush tarvitsee arabimaiden ymmärtämystä sitä enemmän mitä vaikeammaksi tilanne Irakissa muuttuu.
Presidentin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Gondoleezza Rice on juuri ollut alueella, ja tulitauko- ja vetäytymisuutisten ajoittuminen samaan aikaan tämän vierailun kanssa ei ollut sattumaa. Yhdysvalloilla on paljon pelissä.
Jos päätökset pitävät ja jos Israel vuorostaan pystyy rauhoittamaan tilannetta omin toimin - kuten jatkamaan vetäytymistä ja purkamaan osittain juutalaissiirtokuntia - kulunut viikonvaihde saattaa merkitä noin tuhat päivää kestäneen viimeisimmän kansannousun, intifadan, päättymistä. Varmuutta siitä ei vielä voi olla.
Rauhaan tähtäävä tiekartta on kuitenkin jälleen saatu raiteilleen. Sen päämäärä on itsenäinen, kansainvälisesti tunnustettu Palestiinan valtio, jonka pihtisynnyttäminen on ainoa mahdollisuus päästä alueella kestävään ratkaisuun.
Tärkeät hetket ovat selvästi käsillä. Väkivalta on turmellut sisältäpäin molempia osapuolia, sekä Israelia että palestiinalaisia, ja kansainvälinen paine rauhan saamiseksi on kasvanut suuresti. Voi vain toivoa, että osapuolten uupumus jatkuvaan väkivaltaan johtaisi pysyvämpään rauhaan, ei vain ohimenevään hengähdystaukoon.