Paha perhe elokuvateattereissa
29. tammikuuta alkaen.
Aleksi Salmenperän uutuuselokuva Paha perhe alkaa kohtauksella, jossa Lauri Tilkasen esittämä Dani huhkii miekkailukilpailussa perheen kannustaessa sivummalla. Kohtaus ei ole järin pitkä, mutta nähdyn perusteella Tilkasen voi päätellä pidelleen miekkaa käsissään aikaisemminkin.
Näyttelijät tunnetusti joutuvat usein opettelemaan mitä erilaisimpia erikoistaitoja selviytyäkseen rooleistaan kunnialla. Tilkanen oli miekkailumahdollisuudesta innoissaan.
"Koulussa on ollut näyttämötaistelua, olen myös joskus ollut jollain miekkailukurssilla. Mutta tätä varten otin ihan tunteja. Kävin testaamassa, mitä se kilpamiekkailu oikein on. Minulla oli oma personal trainer. On tosi mukavaa, että pääsee testaamaan uusia juttua, ja siitä jopa maksetaan", Tilkanen toteaa.
"Olen harrastanut paljon kaikenlaisia urheilulajeja, ja uusia on aina kiva kokeilla. Jääkiipeilyä haluaisin päästä koittamaan, jos vaikka sellainen rooli sattuisi joskus tulemaan vastaan. Olen myös katsonut sirkusta aika paljon, ja jokin siihen liittyväkin olisi mielenkiintoista."
Kahden valkokangasroolinsa myötä Tilkanen on kohonnut yhdeksi Suomen lupaavimmista nuorista näyttelijäkyvyistä. Pahaan perheeseen hän pääsi yhden koekuvauksen perusteella. Pari kohtausta elokuvaan jo valitun Ville Virtasen kanssa riittivät vakuuttamaan ohjaajan.
Tilkanen puolestaan oli vakuuttunut Salmenperän aiemmista elokuvista ja otti pestin mielihyvin vastaan. Siitäkin huolimatta, että hänen roolihahmollaan ei ole juurikaan dialogia eikä hän hymyile kertaakaan.
"Se oli tietoinen valinta. Puhuimme Aleksin kanssa siitä, että onko Dani liian vakava ja ahdistunut. Mutta toisaalta hänen elämässään tapahtuu aika isoja asioita. Aikuistuminen ja isän reaktiot ovat niin suuria asioita, että ei ole mikään ihme, että poikaa ahdistaa niin paljon", Tilkanen selvittää.
"Dani on aikuisuuden kynnyksellä, ja hänellä on isot valinnat omassa elämässään. Hän haluaa myös vähän rikkoa isän asettamia rajoja. Sinänsä siihen oli helppo samaistua, kun olin itsekin ollut samanlaisessa tilanteessa 18-vuotiaana."
Tilkasellakaan ei ollut selkeätä näkemystä siitä, mitä hän haluaa opiskella tai tehdä ylioppilaaksi kirjoitettuaan. Näyttelijäksi nuorukainen päätyi puolittain vahingossa.
Teatteria Tilkanen oli ehtinyt harrastaa seitsemän vuoden ajan. Hänellä ei ollut ketään tuttuja näyttelijöitä tai muita teatteri-ihmisiä, mutta näyttelijän ammattiin hän halusi tutustua.
"Olin kuullut Teatterikorkeakoulusta. Se ei ollut mikään suora vaihtoehto, mutta ajattelin, että ei minulla ole oikein muutakaan", Tilkanen kertaa.
"Onneksi hain Teatterikorkeakouluun. Nyt tästä on tulossa ammatti, josta oikeasti tykkään ja joka ei oikeastaan edes tunnu työltä."
Tilkanen opiskelee parhaillaan Teatterikorkeakoulun neljännellä vuosikurssilla. Hänen haaveissaan on valmistua ensi vuonna.
Pahan perheen ja Skavabölen poikien kaltaiset elokuvaprojektit ovat opintojen suhteen kaksipiippuisia juttuja. Niistä on sekä haittaa että hyötyä. Jälkimmäistä toki aavistuksen enemmän. "Kyllähän ne tietyllä tavalla menevät opintojen päälle, jos on pakollisia kursseja, joita pitäisi käydä. Mutta toisaalta niistäkin voi saada opintopisteitä. Oppimisen kannalta niistä ei ole haittaa. Kentällä näitä asioita oppii ehkä jopa paremminkin. Leffapuolta koulussa ei hirveästi edes opeteta."
Toistaiseksi Tilkanen on ollut enemmän näyttämöllä kuin kameran edessä. Hän ei kuitenkaan mielellään valitse niiden kahden väliltä. Kummallakin on puolensa.
"Olisihan se hienoa, jos voisi tehdä teatteria ja olla kameran edessä, molempia mahdollisimman monipuolisesti. Ne ovat niin erilaisia mutta yhtä vaikeita ja yhtä mukavia lajeja."