Marja ja Lauri Väärä Ylikiimingin Vesalan kylästä ovat ottaneet mahdollisuuden osallistua projektiin lämpimästi vastaan. Asiasta he kuulivat, kun Minna Hernberg, Kirsi Viio sekä vammaispalveluohjaaja Piia Kangas ottivat yhteyttä.
Miestään Marja Väärä on hoitanut vuodesta 2002 asti. Tämän hetkisessä tilanteessa hän pitää henkistä vastuuta kaikkein raskaimpana, vaikka arkikin teettää töitä. Kauppaan ja muihin palveluihin kun on matkaa kuusi kilometriä.
"Kun tulee omaishoitajaksi puolison tämänkaltaisen vammautumisen kautta, on kaikki päätökset tehtävä yksin. Sairauden takia Laurilta puuttuu oma-aloitteisuus."
Väärät ovat olleet naimisissa 43 vuotta. Arki muuttui syksyllä 2001, kun Lauri Väärä sai aivohalvauksen aivoverenvuodon seurauksena. Alkushokki lamaannutti niin, ettei oikein tiennyt mistä hakea tietoa. Myös kynnys hakea apua tuntui korkealta.
"Välillä olin vuorotteluvapaalla, välillä virkavapaalla", nyt eläkkeellä oleva Marja Väärä kertoo.
Vuosien myötä tilanne on parantunut. Sitkeän kuntoutuksen ansiosta mies pystyy liikkumaan ja syömään itse. Mutta vaikka pyörätuolia tai vaippoja ei tarvita, ilman jatkuvaa apua elämänkumppani ei pärjää. Marja Väärä saa omaishoidon tukea, mutta korvaus on pieni verrattuna siihen, mitä hoito maksaisi yhteiskunnalle laitoksessa.
Kommunikaatiovaikeudet puolison kanssa ovat keskeisin ongelma. Lauseet saattavat jäädä kesken tai mies unohtaa mitä oli sanomassa.
"Joskus se on todella raskasta. Onneksi puheterapeutti antoi hyvän niksin. Kun Lauri alkaa sanomaan jotain ja unohtaa, toistan sen mitä hän ehti sanoa. Sen jälkeen hän yleensä muistaa lopunkin. Yksinkertaista, mutta toimii!"
Klaara-projektilta Marja Väärä odottaa paljon.
"Aivan ihana asia. Kipeimmin kaipaan keskusteluapua. Kun ohjaajat tulevat kotiin, saa purkaa tuntojaan kaikessa rauhassa. Mahtavaa on myös vertaistukiryhmän ja kohtauspaikan perustaminen."
Ajatusten vaihtaminen ja arkihuolien jakaminen antavat voimia omaishoitajalle. Vasemmalla kuntohoitaja Kirsi Viio, keskellä Marja Väärä, oikealla Minna Hernberg