Joulun molemmin puolin Kalevassa ja eräissä muissa lehdissä julkaistut kyselyt kertovat selvästä ristiriidasta kansalaisten odotusten ja presidentin viran todellisuuden välillä. Kyselyssä esimerkiksi yli 40 prosenttia vastaajista katsoi, että tasavallan presidentin tulee keskittyä ulkosuhteiden vaalimisessa ensisijaisesti EU-maihin.
Ongelmaksi asian tekee se, että nykyisen vallanjaon mukaan presidentti ei juuri voi keskittyä ulkosuhteiden hoidossa EU-maihin, ei etenkään silloin, kun niistä puhutaan yhtenä ryhmänä. Unioniasiat kuuluvat ensi sijassa valtioneuvoston ja pääministerin vastuulle. Presidenttiä ne koskettavat vain silloin, kun käsiteltävänä ovat hänen toimialaansa sisältyvät asiat.
Kyselyssä haastatellut asettivat tärkeysjärjestyksessä kakkoseksi Suomen suhteet Venäjään. Suhteet Yhdysvaltoihin tai muuhun maailmaan saivat huomattavan vähän kannatusta. Tämä on erikoista siksi, että juuri näiden suhteiden hoito kuuluu presidentin vastuulle, kun hän perustuslain mukaisesti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
On luontevaa, että läheisiksi koetut EU ja Venäjä mielletään ulkopolitiikan johtamisen tärkeimmiksi alueiksi. Kansalaisten toiveet eivät silti vastaa vallanjaon todellisuutta. Tämä voi johtua siitä, että ulkopolitiikan jako EU-suhteisiin ja muihin ulkosuhteisiin vaatii varsin syvällistä tietoa Suomen valtioelinten toiminnasta ja keskinäisistä suhteista. Mutta sen nyrkkisäännön olettaisi olevan jo hyvin tiedossa, että sisäpolitiikka ei presidentille enää kuulu.
Kansalaisten mielestä kuitenkin pitäisi kuulua. Ennen joulua julkaistussa kyselyssä nimittäin ylivoimainen enemmistö suomalaisista toivoi, että presidentin pitäisi pystyä arvovallallaan vaikuttamaan sisäpoliittiseen päätöksentekoon. Toisin sanoen presidentin toivotaan toimivan toisten tontilla.
Kalevan joulukuisen kyselyn mukaan taas suomalaisten enemmistö tietää kyllä, että nykyisen perustuslain mukaan eniten valtaa Suomessa on pääministerillä. Tämä tosiasia ei kuitenkaan näytä ihmisiä miellyttävän.
Urho Kekkosta pidetään selkein lukemin sodanjälkeisen ajan parhaana presidenttinä. On ilmeisestä, että Kekkosen pitkä varjo heijastuu yhä suomalaisten asenteisiin. Ristiriita toiveiden ja todellisuuden välillä on jopa hämmentävän suuri, ja suora kansanvaali lienee omiaan vielä kasvattamaan sitä.
paakirjoitus@kaleva.fi