Elinkeinoelämän keskusliiton EK tilastot kertovat suomalaisessa työelämässä tapahtuneesta käänteestä. Syksyllä liiton jäsenyrityksissä oli 6 500 työpaikkaa, joihin ei ollut ensimmäistäkään hakijaa. Tämä on oire siitä, että vielä pahempaa on edessä. Työvoimapula vain pahenee kaikkien merkkien mukaan.
Suomen työttömien määrä on yhä liian korkea, ja työttömät voisivat mainiosti täyttää kaikki tämän hetken avoimet työpaikat. Mutta näin yksinkertaista tämä matematiikka ei ole. Yritykset tahtovat töihin vain niitä ihmisiä, joilla on tehtäviin sopiva koulutus tai kokemus.
EK tiivistää asian selkeästi: kouluttamattomien mahdollisuudet vähenevät työmarkkinoilla koko ajan. Viime vuonna enää joka kymmenes töitä liiton jäsenyrityksissä saanut oli vailla loppututkintoa.
Pitkäaikainen rakennetyöttömyys jäytää yhä Suomea, ja joka vuosi moni nuori putoaa opiskelujen ja töiden ulkopuolelle. Näiden syrjäytyneiden ennuste on huono, sillä nyt tarvitaan nimenomaan ammattiväkeä. Juuri ammatillisen koulutuksen rooliin on aihetta kiinnittää huomiota paljon nykyistä enemmän.
Yliopistokeskustelua Suomessa käydään joka päivä eri foorumeilla. Ammatillisen osaamisen pulmista puhutaan paljon vähemmän. Kuitenkin juuri sen koulutuksen kautta löytyvät ne työpaikat, joiden täyttäjiä moni yritys nyt etsii kissojen ja koirien kanssa. Tarvitaan asentajia, myyjiä, vartijoita, tarjoilijoita, hitsaajia, rakennustyöntekijöitä, siivoojia... Lisäksi julkista lohkoa alkaa vaivata koko ajan paheneva pula hoito- ja sosiaalialan henkilöstöstä.
Tällä hetkellä yritysten avoimista työpaikoista puoleen haetaan ammatillisen koulutuksen suorittaneita. Lohdullinen viesti tässä on se, ettei työnteon tarve ole mihinkään kadonnut Suomesta. Nyt haaste on siinä, että työpaikat ja työntekijät saataisiin kohtaamaan, kun suuret ikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle ja uudet ikäluokat ovat pienempiä.
Kyse on oikeasta koulutuksesta ja sen oikeasta sijainnista. Työvoimapula vaivaa etenkin kasvukeskuksia, mutta se ei ole koko kuva. Joillakin aloilla - kuten matkailussa, kaivoksilla ja sosiaali- ja terveysalalla - ammattiväen tarve voi olla maantieteellisesti hyvinkin hajautettua.
Elinkeinoelämän soittamia hälytyskelloja on tarpeen kuunnella. Työperäinen maahanmuutto on ilman muuta lisääntymässä, mutta se ei voi olla ainoa ratkaisu. Ammatillisen koulutuksen pullonkauloihin ja syrjäytymisen estämiseen on puututtava nykyistä pontevammin, jotta työ löytäisi tekijänsä.
paakirjoitus@kaleva.fi