Työttömyys on Suomessa laskenut ja alkaa monilla aloilla vaihtua työvoimapulaksi. Yhä useammin kuulee puheenvuoroja, joissa kaivataan työperäisen maahanmuuton lisäämistä.
On todennäköistä, että jatkossa yhä enemmän ulkomaalaisia muuttaa Suomeen töihin. Sitä ennen pitäisi kuitenkin aloittaa työllistämällä paljon nykyistä paremmin niitä, jotka jo asuvat täällä.
Suomessa asuvien maahanmuuttajien on kovin usein vaikea löytää työpaikkaa. Kuten Kalevassa 20.3. kerrottiin, ulkomaiden kansalaisten työttömyysaste Suomessa on yli 12 prosenttia eli yli kaksinkertainen Suomen kansalaisiin verrattuna. Lukemat vaihtelevat kiinalaisten runsaasta kolmesta prosentista irakilaisten ja vietnamilaisten yli 20 prosenttiin.
Kysymys ei ole vain työhaluista, vaan myös työpaikan saamisen vaikeuksista.
On liiankin tyypillistä kuulla tarinoita siitä, kuinka ulkomaisia työnhakijoita käännytetään pois tai kuinka työhakemuksiin ei vaivauduta vastaamaan. Silloin maahanmuuttajat eivät saa edes mahdollisuutta päästä kiinni tähän yhteiskuntaan. Samaan aikaan puhutaan siitä, kuinka vaikea alkaa olla löytää ammattitaitoista työvoimaa.
Ei voi olettaa, että vasta vähän aikaa Suomessa asunut ihminen puhuisi virheetöntä kieltä tai tuntisi maan tapoja. Ulkomailla hankittu koulutus ei välttämättä suoraan sovellu suomalaisiin oloihin. Mutta on hyvin todennäköistä, että motivaatio työntekoon on korkealla, jos vain siihen avataan mahdollisuus. Sen jälkeen jatko on kiinni pitkälti ihmisestä itsestään. Oma aktiivisuus on aina parempaa kuin passiivisuus, sillä kotoa ei ketään tulla hakemaan.
Oulun kokoisessa kaupungissa monikulttuurisuus ja kansainvälisyys on yhä pitkälti enemmän teoriaa kuin käytäntöä, eivätkä monet työnantajat ole tottuneita tarjoamaan töitä ulkomaalaisille. Tällä tavoin jää lahjakkuusreserviä käyttämättä, eivätkä kaupungissa jo olevat ulkomaalaiset pääse kunnolla kiinni yhteisöön. Silloin vaihtoehdoksi jää yksinäisyys ja jatkuva ulkopuolisuuden ja turhuuden tunne.
Tällaisten asenteiden on tarpeen muuttua, sillä muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole. On itsensä pettämistä puhua kansainvälistymisestä ja työperäisen maahanmuuton lisäämisen tarpeesta, jos samaan aikaan ei olla valmiita itse avautumaan ja tarjoamaan työtilaisuuksia alueella jo asuville ulkomaalaisille. Tässä suhteessa Oulun seudullakin on vielä paljon tekemistä.